Valkosipulit ovat saaneet talvehtia rauhassa. Kevään tullen poistamme suojaavan lehtikatteen ja ne pääsevät kunnolla kasvuun. Myös valkosipuli tuottaa satoa joka vuosi, kun jätät osan nostamatta syksyllä ja annat niiden jakautua. (Kuva: Jyrki Kaheinen)
Mitähän sieltä kasvaa? Tänä vuonna olen kyykkinyt nenä mullassa erityisen kiinnostuneena, koska viime vuosina olemme enenevissä määrin istuttaneet monivuotisia vihanneksia. Puutarhan perimmäistä nurkkaa nimitämme Dodoksi, sillä se on alunperin muotoutunut paikoilleen kyseisen ympäristöjärjestön talkooporukan voimin. Sinne alkaa muotoutumaan monivuotisten syötävien keidas. Viime vuonna annoin taimien kasvaa ja tänä vuonna voisin tehdä kokeiluja näiden kanssa myös keittiössä.
Minulle monivuotiset vihannekset ovat silta villivihannesten ja yksivuotisten viljelykasvien välillä. On hyvä, että puutarhassa ja sen laitamilla kasvaa näitä kaikkia. Kuten villivihannekset, myös monivuotiset puskevat maasta ylös jo hyvissä ajoin keväällä. Eli niistä saa vitamiinipitoista ravintoa lautaselle heti pitkän talven jälkeen. Eikä tarvitse tehdä muuta kuin odottaa, että lumet sulaa ja maa lämpenee! Toiset puskevat jopa keväthangen läpi. Nyt kun kevät on ajoissa, niin maasta nousee jo kaikenlaista. Tässä nyt mukana myös hieman kuvia, vaikka toki kasvit ovat kovin pikkuisia vielä.
Olen käyttänyt tässä apuna kirjallisuutta. Jos kiinnostut aiheesta, niin suosittelen ainakin näitä teoksia:
- Monivuotiset vihannekset (Philipp Weiss, Annevi Sjöberg, Daniel Larsson, suomentanut Henna Jämsä, Miina Ant-Wuorinen ja Marja Nuora)
- Satoisa metsäpuutarha (Philipp Weiss & Annevi Sjöberg, suomentanut Miina Ant-Wuorinen ja Henna Jämsä)
Köynnöspinaatista on helppo aloittaa
Köynnöspinaattia käytetään pinaatin tapaan
Köynnöspinaatista (Hablitzia tamnoides) voi saada hyvinkin näyttävän koristekasvin puutarhaan, kunhan hieman avittaa sitä tukeen kiipeämisessä. Mikä parasta, se on yksi aikaisimmista kevätvihanneksista ja etenkin sen nuoret versot ovat ilmeisesti herkkua. Toistaiseksi näyttää siltä, että joudun ehkä vielä odottamaan niiden maistamista ensi vuoteen, että kasvi saa vielä hieman levitä enemmän ja vahvistua. Nuoret versot ja lehdet siis ovat syötäviä, ja niihin on helppo tutustua käyttämällä niitä pinaatin tai nokkosen tapaan.
Kaikki savikat, eli myös hyvänheikinsavikka, sisältää saponiinia
Toinen revonhäntäkasvi (Amaranthaceae) eli hyvänheikinsavikka (Chenopodium bonus-henricus) nostaa myös jo iloisena päätään – tai siis tosi monia päitään. Eli tämä hessu on totta tosiaan voimakaskasvuinen. Eli tästä olemme nyt varmastikin saaneet pitkäikäisen ystävän puutarhaan. Hyvänheikinsavikkaa on Euroopassa viljelty laajasti ennen kuin pinaatti on sen syrjäyttänyt.
Hyvästäheikistä, kuten kaikista savikoista, voi syödä sekä lehtiä, kukkavarsia, nuoria versoja että siemeniä. On kuitenkin tärkeää muistaa kiehauttaa kaikki osat, sillä ne sisältävät hieman kitkerää ja myrkyllistä saponiinia. Eli sama juttu kuin sukulaisillaan jauhosavikalla tai kvinoalla. Sekä hyvin yleinen rikka- eli oheiskasvi jauhosavikka (Chenopodium album, kavereiden kesken saviheinä) että hyvänheikinsavikka ovat erittäin ravinteikkaita, joten kannattaa nähdä pieni ryöppäyksen vaiva ja lisätä molempia lautaselle.
Hapron lehdistä satoa koko kesän ajan
Hapro sisältää oksaalihappoa, jota eri ihmiset sietävät vaihtelevasti
Hapro (Oxyria digyna) on itselleni aivan uusi tuttavuus ja on erityisen kiinnostavaa, että tämän kasvin lehtiä voi syödä koko kasvukauden ajan. Ne eivät siis muutu puiseviksi kesän mittaan, kuten monella muulla. Jos olet maistanut ketunleipää eli käenkaalta (Oxalis acetocella) niin saat kiinni hapron mausta. Toisin sanoen, molemmissa on oksaalihappoa. Sitä on myös toisessa, tutummassa tatarkasvissa (Polygonaceae) eli raparperissä (Rheum rhabarbarum). Oksaalihappo on hieman ongelmallista, sillä se sitoo kalsiumia elimistössä ja estää myös raudan imeytymistä. Onneksi tätä voi ehkäistä nauttimalla samalla sitruunahappoa sisältämiä hedelmiä (omena, päärynä, sitrukset…) tai maitotuotteita (esim. jäätelö).
Raparperi on monelle tutumpi monivuotinen vihannes
Laukkojen laaja suku antaa sipulin ja valkosipulin makuja
Narsissikasveista (Amarylidaceae) meillä on jo ollut ilmasipulia (Allium x poliferum) ja karhunlaukka(Allium ursinum), ja nyt myös käärmeenlaukka (Allium scorodoprasum) on selvinnyt talvesta. Totta puhuen näistä jälkimmäisistä ei kyllä vielä juurikaan satoa lautaselle asti saa, mutta ehkä ainakin käärmeenlaukasta pikkuhiljaa.
Ilmasipulia kyllä suosittelen, on helppo ja huoleton. Ja hauska seurata, minne päin leviää. Ilmasipuli siis leviää latvasipuleistaan hyvin helposti ympäriinsä. Varsia ja latvasipuleita voi käyttää kevätsipulin tapaan. Itse olen lähinnä syönyt varsia ja antanut latvasipuleiden taipua maahan juurtumaan.
Ruoholaukka (Allium schoenoprasum) eli ruohosipuli on monelle tuttu
Saksankirvelin upea aromi
Saksankirvelin (Myrrhis odorata) istutimme ihan puutarhan perimmäiseen nurkkaan kohopenkkien kainaloon. Siellä sillä on tilaa levitä, yhdessä hyvänheikinsavikan ja ruotsinraunioyrtin (Symphytum x uplandicum) kanssa. Raunioyrtti on oivallinen kaliumlannoite muille kasveille, ja kasvatamme tätä steriiliä eli ei-siementävää ‘Bocking 14’ -lajiketta siihen tarkoitukseen. Perinteinen rohtoraunioyrtti (S. officinale) leviää siemenestä hyvin herkästi, siis suosimme ennemmin tätä lajiketta.
Saksankirveli (kuvassa) muistuttaa koiranputkea
Saksankirveliä en ole juurikaan vielä hyödyntänyt, vaikka siinä on upea aniksen tuoksu ja maku. Paljon samaa kuin kallioimarteen (Polypodium vulgare) juuressa. Saksankirvelin siemeniä voi pureskella, kuten väinönputken (Angelica archangelica ssp. archangelica) siemeniä. Molemmat ovat samaa heimoa eli sarjakukkaiskasveja (Apiaceae). Lehdet ovat miedomman makuisia, eli niillä on helpointa lähteä kokeilemaan tätä aniksista makumaailmaa eri ruokiin. Villiruokakokki Sami Tallberg suosittelee saksankirveliä esimerkiksi mansikka- ja vadelmapohjaisiin jälkiruokiin tai porkkanan kanssa ja kannustaa kokeilemaan sitä kesäkeittoon tuomaan uutta vivahdetta.
Koiranputki (kuvassa) muistuttaa saksankirveliä. Tässä koiranputken lisäksi myös vuohenputkea ja juolavehnää.
Humalan kävyistä teetä uniongelmiin
Meillä kasvaa nyt myös yksi humalan verso, onneksi ihan hyvävoimaisena talven jäljiltä. Nimittäin lain mukaan:
“Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. – – Jos hän laskee humaliston rappiolle, vetäköön sakkoa talarin kustakin neljästäkymmenestä salosta. Jos hän sen ihan autioksi jättää, vetäköön sakkoa kymmenen talaria ja tehköön humaliston uudestaan.”
Onneksi tämä kyseinen vuodelta 1734 peräisin oleva laki on ilmeisesti nyt muutama vuosi sitten kumottu, eli tällaista velvollisuutta ei enää ole joka talossa. Meillä nyt joka tapauksessa humalaa kasvaa. Jos ei ihan olutta päästä sillä maustamaan, niin ainakin kävyistä voi tehdä rauhoittavaa teetä, jonka pitäisi auttaa mahdollisiin uniongelmiin. Humalan käpyjä uutetaan tähän tarkoitukseen kuumaan veteen aika pitkään eli 10-15 minuuttia.
Tervetuloa taimimyyjäisiin 16.5. kello 10-14
Monivuotisiin vihanneksiin perehtynyt Gaianan taimitilkku on mukana meidän puutarhan Avoimissa ovissa ja kauden avajaisissa lauantaina 16. toukokuuta 2026. Myynnissä siis näiden ja monien muiden monivuotisten vihannesten taimia, sekä tietysti meidän itse kasvattamia yksivuotisia taimia.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.