29/2026

Katselen karhuja pienestä piilomökistä. Ne eivät huomaa minua, kun olen aivan hiljaa. Seuraan karhujen touhuja. Iltavalo, kultainen, valo on parhaimmillaan juuri ennen auringonlaskua, hetken sen jälkeenkin. Silloin on hyvä olla luonnossa, ihailla ja nauttia valon kauneudesta ja tunnelmasta.

Hiljainen odottaminen on olennainen osa piilokojusta tarkkailevan tai kuvaavan tunnelmaa. Kun odottaa ja odottaa, tarkkailee eri suuntiin, kuuntelee hiljaisuutta, voi rauhoittua hetkeksi. Samalla voi antaa tilaa mielikuvitukselle ja ajattelulle, melkein järjestellä ajatuksiaan.

Ja kun yhtäkkiä jotakin jännittävää ilmestyy näkyviin, pääsee keskittymään näkemäänsä, nauttimaan, tarkkailemaan, seuraamaan eläimen käyttäytymistä, kulkua, sen tarkkaavaisuutta ja olemusta. Samalla voi kuvata äänettömästi, ei liikaa kameraa kerralla siirtäen, varovaisesti. Pahin ääni on putoavan esineen äkkinäinen kolahdus.

Karhuemo ja sen kolme pientä pentua saapuvat

Karhun asteleminen metsästä esiin on aina hätkähdyttävä hetki. Herkimmät hetket kokee silloin, kuin emokarhu astelee kahden-kolmen vain muutaman kuukauden ikäisen pennun kanssa metsän siimeksestä esiin suolle tai lammen rantaan.

Niinkin voi käydä, että ei näe mitään erikoista, mutta odottaminen ja hiljaa oleminen, maiseman tutkiminen voi kiireiselle tehdä joka tapauksessa oikein hyvää.

Nyt hetki on erityinen, koska valo on lähes täydellinen. Valo koristaa karhunpentujen turkit punaruskeiksi, aivan satumaisiksi.

Kolme sisarusta

Karhut kulkevat emon kanssa rannalle, mutta ovat hetkittäin aivan keskenäänkin. Tyynessä lammen pinnassa niiden auringonsäteiden punertama turkki heijastuu hyvin vahvasti.

Jossain vaiheessa pienet pennut haluavat välttämättä kiivetä puuhun. Siinä taidossa ne ovat nopeita, ketteriä ja pelottomia. Emo voi myös komentaa pennut turvaan puuhun, jos jokin vaara ilmestyy näkyviin tai jotakin odottamatonta tapahtuu.

Kolme karhunpentua kiipesi samaan puuhun, emo odottaa alhaalla.

Karhunpennut ovat leikkisiä. Koko ajan leikitään ja telmitään. Joskus heilutetaan männyn närettä, välillä painitaan keskenään. Usein noustaan kahdelle jalalle. Silloin näkee paremmin ympärilleen. Kun vesi on lämmintä keskikesällä, voivat pennut emon opastamina mennä uimaan. Kaikkea tutkitaan ja jos piilokojun pitäjä on tuonut ruokaa houkuttimeksi karhuille, sitä etsitään tyytyväisenä. Se voi olla esimerkiksi kalanruotoja tai vaikkapa koiran naksuja. Tähän aikaan, metsämarjojen kypsyessä, mustikka on mitä suurinta karhujen herkkua. Mustikoilla kasvatetaan myös painoa talviunia varten.

Karhujen elämän itseisarvon ja karhujen suojelun ohella luontomatkailulla, esimerkiksi karhujen ja muiden suurten petoeläinten katselulla ja kuvaamisella on iso merkitys erityisesti itäisen Suomen harvaanasutuilla seuduilla. Luontomatkailu liitännäiselinkeinoineen (eräoppaat, majoitus, ruokailu ym.) tuo merkittävästi työpaikkoja ja hyvinvointia. Noin puolet piilokojujen asiakkaista on ulkomaalaisia, jotka saapuvat Suomeen (vain), jos meillä on tulevaisuudessakin tarjota aitoja luontokokemuksia. Villieläimet, juuri petonisäkkäät sympaattinen karhu, leikkisät sudet, aina juokseva ahma ja vaikeasti havaittava ilves ovat olennainen osa tätä elinkeinoa ja sen edellytyksiä.

Villieläinten katsomiseen ja kuvaamiseen erikoistuneet yritykset ovat Suomessa hyvin hoidettuja ja vastuullisia toiminnassaan. Eniten niitä on Lieksan, Kuhmon, Suomussalmen ja Kuusamon alueella. Tämän blogin kuvat ovat puolentoista viikon takaa Suomussalmen Martinselkoselta.

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!