42/2026

Tunturikihun esiintyminen Suomen Tunturi-Lapissa ja esimerkiksi Pohjois-Norjassa vaihtelee vuosittain suuresti. Joskus se on lähes kateissa, ehkä pieni määrä kiertelee tunturimaisemassa, mutta jättää pesimättä.

Joskus kanta on ilahduttavan ja näyttävän vahva. Suuret kannanvaihtelut johtuvat ravintotilanteesta, pikkunisäkkäistä, myyristä ja sopulista, niiden suuresti vaihtelevasta määrästä.

Tunturikihu ei rosvoa vastaavassa määrin kuin muut kihut tiiroilta ja lokeilta niiden saalista tai uuvuta niitä oksentamaan jo puoliksi sulanutta ruokaa itselleen. Sitä tekee paskanpiinaajaksi ja räiskäksi vanhankansan Jäämeren rannoilla osuvasti kutsuma merikihu. Mutta merellä liikkuessaan tunturikihullakin on tämä saalistuskeino käytössä.

Joskus alkukesästä tunturikihuja voi kerääntyä isolla joukolla saalistamaan tundramaiseman suolammista nousevia hyönteisiä. Eräät ystäväni laskivat 1970-luvun alkuvuosina Utsjoen Piesjärven yläpuolella 62 tunturikihua hyönteispyynnissä, kun järven pinta tummui nousevista hyttysistä. Huikea näkymä.

Sirous ja vaaleus sekä ääni erottavat tunturikihun muista kihuista, Kaikkein tunnusmerkillisin on kuitenkin hyvin pitkät, kapeat pyrstösulkien vihneet. Kaikille kihuille ominaista on ketterä ja keveä, nopea lento.

Tunturikihu on kuvattu Varangin niemimaan sisäosista viime kesänä. Se päivysti pystyyn nostetun kivipaaden päällä. Mahdollisesti maastossa lähettyvillä oli poikue, mutta häiriön välttämiseksi varoin etsimästä. Poikue ei kuitenkaan ollut ihan lähellä, koska silloin kihu olisi hyökkäillyt kohti karkottaakseen minut häiritsemästä, parhaassa tapauksessa nokkaissut minua lippalakkiin.

Talvella kihut siirtyvät maailman suurille merille, osa myös eteläiselle pallonpuoliskolle saakka.

Panen tähän tunturikihun vertailuksi lentävän isokihun ja merikihun yhteiskuvan, joka on Skotlannin länsirannikon Handan saarelta.

Isokihu on vahva ja roteva. Paljon sutjakampi merikihu on vaaleaa värimuotoa.

Merikihu pesii vähälukuisena Suomen merialueilla, mutta paljon runsaampana ja myös väljinä yhdyskuntina Jäämeren äärellä Pohjois-Norjan tunturi- ja tundrarinteillä.

Leveäpyrstökihuja olen katsellut Varangin niemimaan pohjoisilla rannoilla syysmuuton aikana kaukana ulkona merellä, mutta kuvaa minulla ei ole. Leveäpyrstökihun pääruokana ovat pikkunisäkkäät, mutta sekin voi muutolla ryöstää ruokaa muilta linnuilta, jopa pyydystää lokin tai kahlaajan. Leveäpyrstökihun erottaa nimensä mukaisesti pyrstön ”pampulamaisista” kiertyvistä levennyksistä. Leveäpyrstökihu on kuitenkin aika siro. Lennossa myös rinnan pullistuma näkyy omanlaisena leveäpyrstökihun tuntomerkkinä. Kaikkien näiden neljän kihun pyrstöt ovat hauskasti erilaiset.

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!