Myrskykeiju tavattiin Suomessa – monien lintu-unelma toteutui Pirkkalassa
Kuva: Juha Lehtinen
Myrskykeiju on kuvaava nimi. Pieni teräväsiipinen tumma lintu puikkelehtii näennäisen kevyesti ja ilmavasti valtameren rannikon tuntumassa myrskyn nostattamien maininkien väleissä. Välillä se pudottautuu räpytellen veden pintakalvolle polkemaan vettä nostaakseen syötävää planktonia nokkansa ulottuville. Pesimäajan ulkopuolella keijut lepattelevat kaukana rannikosta, ja niitä onkin hyvin vaikea havaita rannikolta käsin.
Mielikuvat myrskykeijun kepeästä lennosta aaltojen yllä ja väleissä olivat minulle vuosikymmenien ajan vain unelma. Olin yrittänyt nähdä niitä kesäisillä retkillä Pohjois-Norjassa, mutta aina tuloksetta.
Lintuhälytys kesken ruokatunnin
Keskiviikkona 11.11.2026 olin aamupäivän palaveriputken jälkeen siirtymässä lounaalle kollegoiden kanssa, kun puhelin soi. En ruokajonossa pystynyt vastaamaan, mutta noteerasin, että soittaja oli eräs lintuharrastajaystäväni. Annos kantoon ja pöydän ääreen tarpeelliselle ruokatauolle. Kun olin ehtinyt haukata muutaman haarukallisen, puhelin soi taas: toinen lintuharrastaja. Ruoka suussa näppäilin viestin: ”Soitan pian takaisin”. Paluuviestinä tuli: ”Huomasitko keijun!?”
Tarkistin puhelimelta Lintutiedotuksen viestit ja totesin, että Tampereen naapurissa Pirkkalassa lenteli lähes tyynellä Pyhäjärvellä keiju, joka oli juuri saatu määritettyä myrskykeijuksi Hydrobates leucorhous. Ikoninen valtamerilintu pirkanmaalaisella järvellä!
Kasvava levottomuuteni ja tuolissa liikehtiminen alkoivat paljastua vieressä istuville kollegoilleni. Olimme joskus puhuneet siitä, että harvinaisen linnun bongauksesta voisi tehdä verkkojutun. Nyt sen aika oli käsillä. Nousin seisomaan ja totesin, että lähden tästä Pirkkalaan katsomaan myrskykeijua. Verkkotuottajat totesivat, että jutun ja kuvien on paras olla heidän pöydällään huomenna.
Matkasta Pirkkalaan ei juuri jäänyt mielikuvia, ajatukset pyörivät jo Pyhäjärven ihmelinnussa.
Sen oli jo ennen puoltapäivää löytänyt lintuharrastaja Ilkka Hakala. Harrastajia kehotettiin kokoontumaan Pirkkalan Turrin uimarannalle, josta oli hyvä näkyvyys Pyhäjärven koillisosaan.
Ja toden totta, kaukoputken kanssa rantaan päästyäni jo yli satapäisestä katsojakunnasta kuului huuto: ”Keiju lähestyy lentäen koillisesta veden pinnassa!” Sieltä se tosiaan tuli. Pari tehokasta siiven iskua ja liito vuorottelivat linnun edetessä vauhdilla lounaaseen. Yhtäkkiä se putosi pienen koukkauksen kautta vedenpinnalle räpyttelemään siivet pystyssä. Sitten matka jatkui taas, kunnes lintu ennen Pyhäjärventien siltaa teki täyskäännöksen, ja suuntasi taas kohti koillista.
Järvenselällä lepäilleet lokit ja mustalintu eivät olleet moksiskaan eksoottisesta vieraasta, merikotka sen sijaan oli aiemmin päivällä toivottanut keijun tervetulleeksi ruokalistalleen. Ketterän keijun kiinnisaaminen osoittautui onneksi kömpelölle kotkalle mahdottomaksi tehtäväksi.
Myrskykeiju on syksyllä pesivä yön lintu
Väkeä kertyi Turriin tasaiseen tahtiin, Aamulehtikin ehti paikalle, ja järvelle tähyiltiin nyt jo useasta pisteestä. Havainnoitsijoiden iloa ja intoa siivitti se, että tämä oli ensimmäinen Suomessa tavattu keiju, jota päästiin isolla joukolla katsomaan elävänä.
Ennen tätä myrskykeijuja oli tavattu Suomessa harvakseltaan 10 kertaa, lähes aina kuolleena (Lähde: Rariteettikomitea / Birdlife ja Tiira).
20.12.1917 Lammi Evo (Helsingin Yliopiston kokoelmat).
20.1.1960 Lokalahti Varanpää (Turun Yliopiston kokoelmat)
23.11.1970 Kemi Pajusaari Kurimonhaara (Museonäyte)
29.12.1972 Puolanka Osmankajärvi löytyi kuolleena (Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys.)
16.1.1973 Kirkkonummi
18.12.1973 Maalahti Bergö–Skaglet löydetty jäältä (Ostrobothnia Australiksen kokoelmissa)
5.10.1974 Oulu Sanginjoki löydetty kuolleena
4.12.1985 Hanko keskusta löydetty maasta, kuoli 15.12.
6.12.1993 Tammela Liesjärvi kuolleena järven jäällä
25.-26.11.1997 Dragsfjärd Örö löydettiin ja otettiin kiinni, vapautettiin Turussa
Myrskykeijuja pesii kaikilla isoilla valtamerillä. Itäisellä Atlantilla pesimäkolonioita on löydetty Skotlannin saaristosta, Islannista ja ja lähimpänä Suomea Pohjois-Norjan saaristosta.
Laji pesii rannikoilla pieninä kolonioina ulkosaarten rinteiden ja kivien koloissa. Pesimäpaikkojen löytämistä vaikeuttaa se, että linnut vierailevat haudontaa lukuunottamatta pesillä vain öisin, ja ruokailevat enimmäkseen mannerhyllyjen eli mantereiden vedenalaisten jatkeiden alueella kaukana rantaviivasta.
Siellä ne polkevat meren pinnan alta esiin eläinplanktonia ja pikkukaloja. Niille tärkeää ruokaa ovat esimerkiksi valottajat eli valokalat (Myctophidae), jotka nousevat tiheinä parvina syyvyyksistä pinnan tuntumaan vain öiseen aikaan, vaipuakseen taas aamuhämärissä takaisin satojen metrien syvyyteen. Niinpä keijut ovat yötöissä myös ruokaa etsiessään. Liikkuvaiset keijut voivat pesimäaikanakin hakea ruokaa jopa 1000 kilometrin päästä kotikoloniastaan.
Koska pesillä käynti ja tärkeän ruuanlähteen saatavuus edellyttävät pimeyttä, pohjoisella Atlantilla pesivät myrskykeijut joutuvat pesimään syksyllä välttääkseen napa-alueen pitkät valoisat yöt. Myöhään syksyyn venyvä pesintä altistaa keijut sitten syysmyrskyille, jotka saattavat heittää lintuja Pohjois-Euroopassa jopa sisämaan järville.
Talveksi Euroopan keijut muuttavat Atlantin keski- ja eteläosiin Afrikan rannikon tuntumaan, jossa on pimeät yöt ja hyvin ravintoa tarjolla. Pyhäjärven loppusyksyiset vedet sen sijaan eivät varmasti tarjonneet kovinkaan paljon apetta Atlantin valtamereltä ehkä kovien tuulten vuoksi harhautuneelle keijulle.
Nyt keijun näki Suomessa karkeasti arvioiden 200 lintuharrastajaa. Moni muukin olisi halunnut.
Kosteankoleana torstaiaamuna lintua etsittiin aamuhämärästä puolille päivin. Pyhäjärven ihme oli kadonnut kuin maan nielemänä. Niinhän keijuille usein käy – sekä saduissa että tosielämässä.
Videot: Mikko Hiiliaho
Lue myös:
Mynämäen Mietoistenlahti – Lintujen ystävien mekka
Tuhatpäiset hanhiparvet kansoittavat Mietoisten peltoja jo varhain keväällä. Jään väistyessä matalaan lahteen laskeutuu hanhien seuraksi sankoin joukoin sorsalintuja. Kirjavat kahlaajaparvet astelevat lieterannoilla ja hetteiköissä.
Tapaus haahka – mitä tutkimus kertoo Itämerelle ominaisesta merisorsasta?
Suomen Luonto seurasi haahkatutkimusta Tvärminnessä, jossa haahkat tunnetaan yksilöinä.
Kun hömötiainen luisui uhanalaisuuteen, tutkimus paljasti syyn
Hömötiaisesta on tullut erittäin uhanalainen lyhyessä ajassa. Tutkijat etsivät oululaisessa metsässä paitsi syitä, myös ratkaisuja lajin ahdinkoon. Hömötiaista voi vielä auttaa, sillä metsänhoitomenetelmillä on sille väliä.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.
