Peippokoiraan ponteva säe on riemukkaimpia ylistyksiä keväälle! Sitä veisataan huhtikuun jälkipuolelta lähtien jokaisella metsähehtaarilla Suomenlahden saarilta tunturien tyville, sillä peippo on pajulinnun jälkeen Suomen runsaslukuisin lintulaji. Mutta ennen kuin koiraat hajaantuvat kotimetsiinsä, niiden on odoteltava hankien hupenemista peltojen, pihojen ja tienpientareiden pälvillä. Aurinkoisina aamuina peippo toisensa perästä piipahtaa laulamassa metsässäkin, sillä hyvän reviirin valtaus onnistuu vain joutuisilta yksilöiltä. Siksi koiraiden on palattava parisen viikkoa ennen naaraita ja metsien vapautumista nietoksista.

Haudonta-aikaan toukokuussa peippokoiraat vaikenevat, koska reviirinrajat on käyty ja puoliso saatu. Mutta tunnin tai parin välein ne pitävät nimenhuutoa: yhden koiraan heläytettyä muutaman säkeen muutkin yhtyvät kuoroon. Näin rauha säilyy, eikä naapureille jää epäselväksi, että tonttia puolustetaan lisämaata haikailevilta. Suuri osa pesinnöistä tuhoutuu oravien, närhien ja muiden pesärosvojen vuoksi, mutta peipot yrittävät sinnikkäästi yhä uudestaan. Syksyisin ennen muuttomatkaa peipot kokoontuvat taas peltoaukeille suuriksi parviksi.

Peippo
Fringilla coelebs
Bofink
Chaffinch
Metsvint