Syyskuussa muutaman kylmän yön jälkeen näin, kuinka 30-40 räystäspääskyn parvi lenteli järven yllä aivan lähellä vedenpintaa. Välillä ne läiskähtivät veteen niin, että vesi roiskahti. Jonkin ajan kuluttua parvi poistui, mutta päivällä tuli uusia pääskyjä, jotka menettelivät samalla tavoin. Mistä oli kysymys?

Syyskylmien yhteydessä ilmameri tyhjenee pääskyjen syömistä lentävistä hyönteisistä ja leijuvista hämähäkeistä. Vedet eivät kuitenkaan kylmene hetkessä, vaan vesielämä jatkuu kylmästä ilmasta huolimatta. Veden pinta on kylmänä syysaamuna lämpimin mahdollinen paikka, ja lisäksi se tarjoaa hyönteisravintoa.

Monet toukkana pohjassa elävät hyönteiset, ennen kaikkea surviaissääsket, aikuistuvat – lajista riippuen – vasta syksyllä. Niiden kotelot nousevat pintaan, ja muutaman hetken kuluttua aikuiset kuoriutuvat. Pääskyille pintaan kellumaan ilmestyvät sääskien kotelot ovat helppo saalis, joka ei pääse pakoon. Jokainen veden läiskähdys merkitsee onnistunutta pääskyn saalista.

Pääskyt kylpevät aivan matalassa rantavedessä tai sadevesilammikossa, eikä siitä voi mitenkään erehtyä. Se näyttää todella perusteelliselta kylpemiseltä.
Samalla tavoin kuin syksyllä, pääskyt kerääntyvät keväällä kylmän sään yllättäessä matalien ja rehevien lahtien tai lampien päälle lentelemään. Keväällä paikalla on säännöllisesti myös tiiroja, mutta syyskuun alussahan tiirat ovat jo kaukana etelässä.