Kiertelin sunnuntaina 16. elokuuta luottosienipaikkojani Nokian ja Hämeenkyrön rajamailla. Oli  tyyni aurinkoinen päivä ja lähdin matkaan lyhythihaisessa paidassa. Repussa oli tietysti silkkihuivi, anorakki ja lippalakki hirvikärpästen varalle.

Metsätiellä ei surahtanut iholle ainutkaan. Kiva. Käännyin sitten tutulle polulle, eikä kiusankappaleita ilokseni vieläkään ilmaantunut, vaikka niitä aina ennen oli heti hyökkäämässä päälle. Olin koko ajan valmis vetämään suojavarustuksen päälle.

Ihme tapahtui: koko reilun kolmituntisen retkeni aikana en tavannut ainuttakaan hirvikärpästä, vaikka kolusin sienipaikkoja myös hirvien lepäily- ja kulkualueilla. Eipä tosin ollut sieniäkään: yksi herkkutatti, muutama kantarelli ja haaparousku säälisieninä.

Kun tutustuin 1980-luvulla hirvikärpäsiin, ei siitä lähtien ole retkipaikoillani ollut yhtään hirvikärpäsetöntä elokuuta. Monina vuosina nyt koluamillani paikoilla hirvikärpäsiä on suorastaan ropissut päälle hirvien oleskelualueilla ja muuallakin niitä on saanut listiä vähän väliä. Eräänä ”hyvänä” hirvikärpäsvuotena riisuin retkeni päätteeksi kaikki vaatteeni ja tutkin ne tarkasti. Löytyi vielä useita kymmeniä hirvikärpäsiä, vaikka olin tuhonnut niitä retkeni aikana monin verroin. Hirvarit ovat taitavia ryömimään vaatteiden alle. Sen jälkeen olen suojautunut paremmin, vaikka helteellä ei ole mukavaa olla ylipukeutunut.

Syynä ilmiöön on varmaankin viileä ja sateinen kesä. Se on myöhästyttänyt paitsi sienisatoa myös hirvikärpästen kehittymistä. Mutta kyllä ne viimeistään loppukesällä ilmaantuvat: sekä sienet että hirvikärpäset.

Jos haluat kertoa omista tämän kesän hirvikärpäshavainnoistasi, lähetä ne osoitteeseen palaute@suomenluonto.fi ja laita otsikoksi hirvikärpänen.