Eläimiä näkee luonnossa harvoin, mutta käyntikortteja ne jättävät. Kysy luonnosta -asiantuntijoillemme ja varsinkin nisäkäskysymyksiin vastaavalle Juha Valsteelle lähtee paljon kakkapostia.

”Ulosteita on usein pirullisen vaikea tunnistaa valokuvista – niistä kun puuttuu ympäristö, tunnelma ja tuoksut”, Valste kirjoittaa.

Tässä osviittaa tutuimpiin jätöksiin.

Lisää aiheesta

Kakka kertoo monta tarinaa

Mäyrä

Mäyrän pökäleet. Kuva: Jussi Lohijoki

Metsätieltä Euran Honkilahdesta viime syyskuussa löytyneen ulosteen alkuperä jäi kaivelemaan. ”Voisiko olla suden kakkaa?” kuvan lähettäjä kysyy.

Valste vastaa:
Suden ulosteiksi nämä pökäleet ovat liian pieniä – suden kakka on samanlainen kuin hyvin suuren, pääasiassa kunnon liha-, luu- ja sisäelinravinnolla olleen koiran uloste. Anaaliproduktin todennäköinen tuottaja on ollut mäyrä.

Valkohäntäpeura

Valkohäntäpeuran uloste. Kuva: Päivi Kukanoksa–Ekman

Korppoossa kotimme viereisellä pienellä kukkulalla oli läjä, josta koirat vauhkoontuivat. Olisiko se karhun jättämää?

Valste vastaa:
Kuvassa näyttäisi olevan jonkin hirvieläimen, koosta päätellen lähinnä valkohäntäpeuran uloste. Kesällä tuoreravintoa syövien hirvieläinten ulosteissa poistuu enemmän vettä ja vähemmän kuitua kuin talvella, joten niiden ulosteet eivät ole sellaisia papanoita kuin muina vuodenaikoina. Esimerkiksi hirven kesäuloste voi olla varsin mittava ja sitä voisi pitää jopa karhun tuotoksena.

Supikoira

Supikoiran käymälä. Kuva: Sari Helminen

Teijon kansallispuiston Punassuon pitkospuille oli ilmestynyt kasa, joka vaikutti sekaravintoa nauttivan eläimen jätöksiltä. Siinä oli karvoja ja marjoja ja jopa sienen kappaleita.

Valste vastaa:
Kysyjä toteaa aivan oikein jätöksen olevan peräisin sekaravintoa käyttävästä eläimestä. Kuvassa on supikoirien käymälä, jossa näkyy eri-ikäisiä tuotoksia. Tämä on vielä varsin pieni supikoirien toiletiksi – luonnossa löytyy melko usein halkaisijaltaan yli metrin laajuisia pökälekasoja. Sateiden ja lämpötilojen vaihtelun vuoksi kakkaläjä voi muuttua niin, että sitä joskus pidetään yhden eläimen eli (samoin kaikkiruokaisen) karhun jätöksenä. Tässä kuvassa näkyy vielä koossa olevia pökäleitä, joiden koko kertoo jättäjän olleen melko pienikokoisen.

Teeri

Teeren uloste. Kuva: Juha Westerlund

Jokin ”tipu” oli käynyt viime keväänä portailla Hirvensalmella ja jättänyt käyntikorttinsa. ”Karvat kuuluvat koiralle”, kysyjä huomauttaa.

Valste vastaa:
Ulosteista näkee, että ne ovat kanalinnun tuotoksia. Löytöpaikan huomioiden ja ulosteiden vaaleuden vuoksi pidän niitä teeren tulostuksina koivunurpujen ja silmujen syömisestä.

Rotta

Rotan papanat. Kuva: Henri Joela

Mikä eläin on käynyt mökillä Poikeluksessa? Ruuaksi oli kelvannut oliiviöljy, valkosipuli ja tuore basilika. Kaurahiutaleet ja koiranruoka oli koskematta.

Valste vastaa:
Kuvassa olevat kolme papanaa ovat rotan jätöksiä. Rotan papanat ovat tavallisesti 15–20 milliä pitkiä, vähän yli viisi milliä paksuja ja toisesta päästä teräviä. Kuvan papanoiden muoto ja koko sopivat täsmälleen juuri rottaan. Arvoitukseksi jää, miksi rotta ei ole tehnyt rumempaa jälkeä – minusta on lähes käsittämätöntä, ettei se ole syönyt esimerkiksi kaurahiutaleita eikä koiranruokaa. Kannattaisi selvittää, mistä rotta on päässyt sisälle ja sulkea mahdolliset aukot. Syksyllä hiiret ja rotat pyrkivät usein sisätiloihin vietettyään kesän luonnossa – ulkona ne eivät selviydy talvesta hengissä kuin poikkeustapauksessa.