Eläinten liikkumisen kuvailuun oli aiemmin tarkkoja ja vivahteikkaita sanoja. Oltiinhan silloin aivan liki luontoa ja luonnolla oli suorempi merkitys ihmiselle kuin nykyisin.

Kun poro nulkkaa, kulku on rentoa ja rauhallista. Tolvaaminen ja rukattaminen on puolestaan kovaa menoa. Siihen on usein syynä pelästyminen, esimerkiksi ihmisen kohtaaminen, tai kun poro on havainnut pedon, joka on naakimassa (hiipimässä) sitä kohti. Ahmajäseneksi kutsuttiin poron tiettyä takajalan osaa, johon ahma iski ja mursi sen.

Kun esimerkiksi poro on aivan liikkumatta paikoillaan tai kala järven tai puron pohjalla, se juroo. Kielitoimiston sähköisen sanakirjan mukaan nykyisin juroa tarkoittaa puuntaimien hidasta kasvua istutuksen jälkeen. Myös jurottaminen kuvaa paikallaan kököttämistä, mutta sillä on toinenkin merkitys, joka viittaa murjottamiseen tai apeuteen.

Sompion seudulla oli aikoinaan käytössä ilmeikäs sana olla tai uida kuivaselässä (Samuli Paulaharju: Sompio 1939). Se tarkoitti, että kalan selkä ja selkäevä olivat näkyvissä vedenpinnan yläpuolella.

Lue sarjan aiemmat osat:

Osa 1: Tuttuja sanoja
Osa 2: Tuntureita on monenlaisia
Osa 3: Retkeilyä pohjoisessa
Osa 4: Pohjoisen linnut
Osa 5: Lohenpyyntiä Tenolla
Osa 6: Pohjoisen puut