Metsäjänis (Lepus timidus) on maastoutumisen mestari, kun sen kesällä istua napottaa ruskeaa maata vasten ja talvella sulautuu osaksi valkeaa maisemaa. Jos lunta ei tulekaan, on jänis pulassa. Sen turkki kun muuttuu valkoiseksi päivän lyhetessä – tulipa lunta tai ei.

Metsäjänis on hiljainen kaveri, vaikka sen suu näyttääkin käyvän melkein koko ajan, kun se puputtaa ruokaansa. Vaitonaisuus suojaa pitkäkorvaa lukuisilta sitä havittelevilta pedoilta: jänis maistuu niin ketulle, sudelle, ilvekselle, näädälle kuin suurimmille petolinnuillekin. Jänis voi turvautua tömistelemään isoja takajalkojaan varoittaakseen lajitovereitaan.

Kuka tästä kulki?

Tunnista lumijäljet: Metsäjänis vai rusakko?

Kiinni otettaessa pitkäkorva saattaa kuitenkin päästää kovan tuskanhuudon, jonka tarkoituksena on varmaankin säikäyttää kiinniottaja niin pahanpäiväisesti, että jänis pääsee loikkimaan karkuun. Tästä äänestä ei valitettavasti meillä ole tallennetta. Oheisella ääninäytteellä jänis loikkii syksyisessä metsässä aamuyön hämärässä etsimässä suuhunpantavaa.

Tuntomerkit: Kesällä turkki on ruskea, syystalvella päivän lyhentyessä se muuttuu valkoiseksi, myös turkin tiheys vaihtelee vuodenajan mukaan. Jänis on 50–60 senttiä pitkä, josta hännän osuus 5–9 senttiä. Painoa jäniksellä on kahdesta neljään kiloa.

Levinneisyys: Metsäjänistä tavataan koko maassa, mutta niiden määrä on vähentynyt kolmenkymmenen viime vuoden aikana etenkin Länsi- ja Etelä-Suomessa. Eniten metsäjäniksiä elää Pohjois-Savossa ja Kaakkois-Suomessa. Metsäjäniksen kannan taantumiseen arvellaan olevan monia syitä: pedot, ilmastolliset tekijät, ravinto, taudit sekä rusakoiden runsastuminen.

Lisääntyminen: Noin 60 prosenttia naaraista synnyttää kaksi poikuetta, hankipoikueen sekä heinäpoikueen. Joskus emo saattaa synnyttää vielä kolmannenkin, niin sanotun sänkipoikueen myöhään syksyllä. Poikaset painavat syntyessään 80–140 grammaa ja naaras imettää niitä vain pari viikkoa. Sitten onkin pärjättävä omillaan.

Ravinto: Kesällä metsäjänis syö ruohokasvien varsia, lehtiä sekä varpuja. Talvella sille maistuvat lehtipuiden ja pensaiden kuori sekä versot, silmut ja urvut.

Ääntely: Metsäjänis on varsin hiljainen, eikä turhia ääntele. Kiinni joutuessaan se saattaa päästää kovan huudon.

Ääninäytteellä jänis loikkii syksyisessä metsässä aamuyön hämärässä etsien syötävää.

Äänite: Lauri Hallikainen / Ilveksen jäljillä -cd (Kultasointu 2016)