Sulkavan havaintovihko -blogissa tarkastellaan ajankohtaisia tai ajattomia luonnonilmiöitä. Kirjoittaja on retkeillyt lähes kolmessasadassa Suomen kunnassa, mutta pyrkii nyt pysyttelemään Pirteän Pässin kotitanhuvilla, eli Heinäveden seudulla. Havainnot ja luonnonilmiöt ovat kirjoitusten keskiössä, mutta usein mukaan liittyy myös hieman pohdintaa ilmiön taustoista, toisinaan kirjoitukset ovat myös kantaaottavia. Kirjoittaja oli aiemmin Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.
Useamman vuoden ajan olen ihmetellyt, että kuinka kaupungeilla on edelleen varaa törsätä veronmaksajien rahaa turhaan myrkynkylvöön. Liikaa rahaa näyttää edelleen olevan. Ainakin pääkaupunkiseudulla kaupungit myrkyttävät systemaattisesti puistoissa käytännössä jokaisen puun-, lyhtypylvään- ja tolpanjuuren. Tuloksena on luonnoton paljas ympyrä pylvään juurella.
Teksti: Risto Sulkava
Kuva: Risto Sulkava
Useamman vuoden ajan olen ihmetellyt, että kuinka kaupungeilla on edelleen varaa törsätä veronmaksajien rahaa turhaan myrkynkylvöön. Liikaa rahaa näyttää edelleen olevan. Ainakin pääkaupunkiseudulla kaupungit myrkyttävät systemaattisesti puistoissa käytännössä jokaisen puun-, lyhtypylvään- ja tolpanjuuren. Tuloksena on luonnoton paljas ympyrä pylvään juurella.
Myrkkyä, jolla kasvillisuus tapetaan, kutsutaan ”orvellilaisesti” kasvinsuojeluaineeksi. Se sisältää todennäköisesti glyfosaattia. Tämä yleisesti käytetty myrkky on ekosysteemissä haitallista. Se on erittäin haitallista myös vesieliöille. Vesiin myrkyt päätyvät sateiden mukana. Esimerkiksi Tapiolan niityillä myrkytetyt pylväänjuuret jäävät säännöllisesti myös sadetulvien nostaman vedenpinnan alle, eli reitti on suora ja nopea. Eikä myrkyistä ihmisellekään ainakaan hyötyä ole, päinvastoin. Elimistöön päätyvä kemikalicoktail on ongelma, vaikka kaikkia sen yhteisvaikutuksia ei vielä tunnetakaan.
Mutta miksi sitten pylvään ja pensaanjuurilta ylipäätään pitää kasvit tappaa? Ilmeisesti menettely on jäänne jostakin viimevuosisadan siistimisvimman kauneusihanteesta. Se on kuitenkin hölmö jäänne, joka joutaa jo kuolla. Pylvään tyvellä, siinä mihin ei isolla leikkurilla pääse, voi aivan hyvin kasvaa pieni heinätupsu, vaikka ihan valtoimenaan. Ei sitä tarvitse myrkyttää tai siimaleikkurilla leikata.
Parhaimmillaan pylväänjuuri kukkii valtoimenaan päivänkakkaraa, mataraa ja muita kauniita kukkia. Ja vaikka siinä kasvaisi ”vain heiniä”, se lisää puiston monimuotoisuutta. Lisääntyvä monimuotoisuus puolestaan parantaa puistokävelyn terveysvaikutuksia, jopa vähentää allergioita.
Myrkynkylvön lopetuksesta seuraa pelkkää säästöä. Tietysti suurin säätö tulee turhan työn välttämisestä. Myös haitallisen kemikaloitumisen vähenemisestä syntyy toisaalla säästöjä. Kasvillisuus lyhtypylvään tyvellä tuo pienen lisäsäästön jopa teknisen toimen kunnossapidolle; koirien pissi ei enää ruostuta pylväitä, vaan lannoittaa niitä ympäröivää kasvillisuutta.
Nyt kun ensi kesään on vielä aikaa, olisi oikea aika heittää oman kaupungin/kunnan päätöksentekoprosessiin aloite siitä, että pylvääntyvien myrkyttäminen tulee vihdoinkin lopettaa. Siinä siis syksyn toimintavinkki.
Risto Sulkava
Sulkavan havaintovihko -blogissa tarkastellaan ajankohtaisia tai ajattomia luonnonilmiöitä. Kirjoittaja on retkeillyt lähes kolmessasadassa Suomen kunnassa, mutta pyrkii nyt pysyttelemään Pirteän Pässin kotitanhuvilla, eli Heinäveden seudulla. Havainnot ja luonnonilmiöt ovat kirjoitusten keskiössä, mutta usein mukaan liittyy myös hieman pohdintaa ilmiön taustoista, toisinaan kirjoitukset ovat myös kantaaottavia. Kirjoittaja oli aiemmin Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.
Vaikka Etelä-Suomessa kevät on jo pitkällä, elää suuri osa Suomea vielä talvea. Järvien jää voi olla lähes metrin paksuinen ja lunta riittää hiihtämiseen.
Ihmisen seuralaisista rotta on ehkä sopeutuvaisin. Se on asettunut kaikkialle minne ihmisetkin. Rotta on hampaitaan myöten ihmisen kaltainen; kaikkiruokainen, kestävä, kekseliäs ja kova lisääntymään. Ja rottia on paljon – myös Suomen kaupungeissa.