Ihmisen seuralaisista rotta on ehkä sopeutuvaisin. Se on asettunut kaikkialle minne ihmisetkin. Rotta on hampaitaan myöten ihmisen kaltainen; kaikkiruokainen, kestävä, kekseliäs ja kova lisääntymään. Ja rottia on paljon – myös Suomen kaupungeissa.

Rotan näkeminen ei niiden runsauteen nähden ole ollenkaan helppoa. Katuja päiväsaikaan kulkiessa laji on tullut vastaan vain muutaman kerran. Pari kertaa se on vilistänyt suomalaisen kaupan lattialla, ja vähän useammin sellaisen takapihalla. Mutta omaa huomiokykyään tarkentaen tai etenkin koiran aisteja hyväksi käyttäen, laji ilmaantuu esille lähes joka paikasta.

Olen viime vuosina katsellut rottien luolastoja lukuisten pääkaupunkiseudun pensasaitojen alla, roskakatosten liepeillä ja grillien nurkilla. Erikoisin tapaus oli aivan äskettäin.

Olimme vaimon kanssa kauppareissulla, mutta mukanamme oli meillä nykyisin asustava koira. Vaimon mennessä kauppaan, jäin ulkopuolelle koiran kanssa odottelemaan – varsin perinteinen työnjako siis. Siinä odotellessa ihmettelin, että mitä kummaa koira niin tarkasti haisteli puiston kiveyksessä, aivan kaupan oven edessä. Koira kiersi kiveystä ja yhtäkkiä humps… yksi kivi putosi parikymmentä senttiä.

Koira säikähti ja minä ehdin syntyneelle aukolle yhtä aikaa koiran kuonon kanssa. Aukko paljasti luolaston. Kiven alla oli luolan laajennus, jossa sijaitsi rotanpesä. Heiniä, villaa, paperia ja lauma pieniä suloisia rotanpoikasia. Lapin porokoiralla on sen verran metsästysviettiä ja alkukantaisia vaistoja jäljellä, että sain pidellä hihnaa tiukasti, jotta poikaset eivät olisi joutuneet ns. parempiin suihin. Enkä tietenkään raaskinnut tehdä poikasille mitään. Emo siirtäisi ne pian parempaan turvaan. Vetäydyimme sivummalle ja muut ihmiset jatkoivat kymmenen metrin päässä kulkuaan edestakaisin kauppaan ja ulos… Jokaisella oma maailmansa tuumin.

Ehkä joku sanoo, että rotat olisi pitänyt tappaa. Lähes jatkuva rottasotahan on käynnissä kaikissa ihmisen asuttamissa paikoissa. Mutta eipä rottakanta tuosta olisi juuri muuttunut. Lienee mahdotonta arvioida paljonko yksilöitä esimerkiksi kymmenen suuaukkoa sisältävän luolaston sisuksissa asustaa, mutta varmasti rottia on enemmän kuin yksi pentueellinen. Tällaisen luolaston tiedän nimeltä mainitsemattoman kauppapaikan toiseltakin puolelta.

Kun erilaiset petoeläimet ovat viime aikoina saapuneet kaupunkeihin, ei pääsyy yleensä ole citykani. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun huuhkajien pääravintoa ovat rotat. Niitä on vielä kanejakin enemmän. Rotat ja niitä odottavat huuhkajat ovat liikkeellä kun kaupunki hiljenee. Mutta eivät huuhkajat riitä rottakantaa pienentämään. Liian moni peto pääsee hengestään kaupungin vaaroissa.

Huuhkajaa paljon tehokkaampi rottaspesialisti olisi hilleri. Suomessa hilleri on uhanalainen. Silti sitä metsästetään edelleen. Rautapyynti tappaa hillereitä myös sivusaaliina. Harmi, sillä hilleri voisi kyetä jopa vähentämään kaupunkien rottakantaa. Kun biologinen torjunta vihannespunkkien petoja hyödyntäen on kasvihuoneviljelyn perustoimia, eikö sama voisi toimia isommillakin lajeilla? Voisiko alkuperäistä suomalaista kantaa olevan uhanalaisen hillerin palauttaa city-eläimeksi? Rottien ohella se hoitelisi monet kanitkin.

Biologinen torjuntacitykanihillerirotta

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.