Kestävän jouluihmisen jouluun kuuluvat ennen kaikkea aineettomat, itse tehdyt tai kierrätetyt lahjat. Palataanpa lahjan antamisen ja saamisen peruslähteille. Kaikki muistavat Itämaan tietäjät kultineen, suitsukkeineen ja mirhoineen.

”Tietäjien lahjat Jeesus-lapselle tarjosivat raamatullisen esikuvan kristittyjen joululahjoille jo keskiajalla”, sanoo tutkija Hannele 
Klemettilä-McHale Turun yliopistosta.

Joulun tienoolla oli kuitenkin juhlava merkitys jo ennen kristinuskoa, kun tuolloin juhlittiin kulunutta satovuotta. Jo muinaiset suomalaiset antoivat silloin jumalille uhrilahjoja takaamaan hyvän metsästys- ja sato-onnen tulevalle vuodelle.

Jumalien lisäksi lahjoilla alettiin muistaa myös läheisiä ja ystäviä. Nykyinen tapa antaa joululahjoja yleistyi pohjolassa vasta 1700-luvulla, kuten joulukuusikin. Aluksi itse tehtyjä lahjoja annettiin perheenjäsenten kesken vain varakkaissa kartanoissa ja pappiloissa.

Vähitellen tapa levisi myös talonpoikaiskoteihin, ja kun kauppojen tavaramarkkinat aukesivat, lahjoja alettiin ostaa valmiina.

”Yläluokan piireissä vaihdetut lahjat saattoivat olla hyvinkin loisteliaita kuten jalokiviä, koruja, hienoja pukuja ja asusteita sekä kallisarvoisia taide-esineitä”, Klemettilä-
McHale sanoo.

Lahjoja ei annettu vain ihmisille. Talonpoikaispiireissä muistettiin myös eläimiä erityisesti jouluna.

”Eräillä seuduilla oli tapana antaa ensimmäinen pala joulukakusta suosikkilehmälle, -hevoselle tai -sialle. Lisäksi kaikki eläimet saivat ylimääräisen annoksen tavanomaista ruokaansa joulun kunniaksi”, Klemettilä kertoo.

Jos haluaisi edelleen noudattaa lahjan antamisen ikiaikaista perinnettä, pitäisi lahja mieluiten tehdä itse.

Meidän ei tarvitse tietenkään palata lattiaolkiin eikä himmelin tuijotteluun, mutta jos jokainen ottaisi askeleen tai pari kestävämmän joulun suuntaan, voisimme ehkä viettää ensi vuonna luonnonvarojen ylikulutuspäivää vasta syyskuussa elokuun sijaan.

Lue lisää jouluperinteistä: 
www.suomalainenjoulu.fi