Kauppojen hyllyillä on mitä erilaisinta halloweentilpehööriä, jotka on koristeltu pääkalloilla ja kurpitsoilla. Ulkomaista hapatusta, vai onko sittenkään?

Halloweenillä on pesunkestävä suomalainen vastineensa nimittäin kekri, jota vietettiin muinoin loka–marraskuun vaihteessa. Siitä alkoi vanhan ajanlaskun mukaan uusi vuosi. Juhlan ytimenä oli sadonkorjuujuhla. Kahden vuodenkierron väliin jäi 11–12 päivän niin sanottu ajaton aika, jolloin oli lupa hellittää totutuista normeista ja säännöistä. Sai vaihtaa vapaalle.

Vanhoista kekrinviettotavoista moni on siirtynyt joulunviettotapoihimme, kuten joulupukki ja runsas ruokapöytä sekä läheisten yhdessäolo ja lepo arjesta. Sen sijaan kekriöinä kummittelevia vainajia ei nykyinen kristillinen juhlaperinne tunne. Esi-isämme ja -äitimme, vai pitäisikö sanoa esilähimmäisemme, polttivat kekritulia ja lukivat loitsuja karkottaakseen levottomat henkiolennot. Hyvässä tarkoituksessa saapuneita vainajia taas kestittiin kattamalla paikka ruokapöytään ja pitämällä sauna lämpimänä heillekin.

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelutyötä!

Kekrin ja kristillisten tapojen summa on Halloween, joka onkin eurooppalaista alkuperää. Se kulkeutui Amerikkaan irlantilaisten maahanmuuttajien tuomana ja kehkeytyi lopulta kurpitsakummitusjuhlaksi. Kurpitsalyhdyllekin on meillä vastine: nauris. Sen sisus koverrettiin kuten kurpitsan ja nauriin sisälle laitettiin lampaanrasvaa ja palava tikku. Pienellä liekillä palavaa lyhtyä nimitettiin kitupiikiksi.

Näin kekriä on vietetty:

Haltiat
Köyrinä noustiin varhain ylös ja syötiin talkkuna. Jo varhain tuli vieraita, jotka uhkasivat kaataa uunin, ellei annettu kahvia. Jos ensimmäiset vieraat olivat miehiä, se ennusti seur. vuonna pässivuonia. Siksi toivottiin ensiksi naisvieraita, että tulisi lammasvuonia. – Väen ollessa saunassa jätettiin ruoka valmiiksi pöydälle haltioita varten. Saunaan taas varattiin vedet, että haltiat saisivat kylpeä jälkeenpäin. 
Sulkava, Sylvi Sääski 1939

Henkijuhla
Marraskuu toene päevä olj nimeltää Henkiipäevä. Vasta Henkiipäevännä läksvät palavelijatii lepoviikolleesa. Keorpäevännä eivät ne tehneet ennää mittää liävätöetä, vua oljvat ku vieraat talossaase ja talo puolesta tarjottii niille kaekkee hyväparasta. Keorpäeväiltanna olj tiällä Kaoramäe Tarkeisessa, oekee siihe vanhaa aekaa, kannettu riihe latteele kaeke laji ruokia haltijoele syötäväks. Se oli henkiijuhla.
 Juva, A. Elisabeth Kolari 1936

Lähde ja lisätietoja: www.kekri.fi, neba.finlit.fi/juhlat/kekri/