97/100

Varanginvuonolla, Ruijassa kohtaavat puuton tundra ja ääretön meri, Pohjoinen Jäämeri. Golfvirta ja vuorovesi pitävät aivan vuonon perukkaa lukuun ottamatta Varanginvuonon aina sulana, myös talvikaamoksessa. Noihin maisemiin suuntautui monen suomalaisen muuttomatka, usein hiihtäen, erityisesti 1800-luvulla. Meri antoi elannon.

Lokkien huuto kuuluu erottamattomasti satamien tunnelmaan – lokkeja on Varanginvuonolla jonkun verran silloinkin, kun räntää sataa ja kaamos on laskeutumassa. Vedessä näkyy myös hylje, joka on uinut aallonmurtajan ohi Vardön satama-altaaseen kalaan, marraskuu 2016.

 
Kun kalastaja-alukset saapuvat ulkoa mereltä suojaisiin satamiin, niitä säännöllisesti seuraa satapäinen lokkiparvi. Satama-altaitten vaiheilla, usein vedessä tolppien päällä seisovilla kalatehtailla lokit saavat aina osansa. Niinpä harmaalokkien huuto on erottamaton osa sataman tunnelmaa. Talvella satamiin ilmestyvät myös isolokki ja Grönlannin lokki.

Myös hylkeet polskivat kalanpyynnissä aallonmurtajan sisäpuolella. Samoin arktisen alueen vesilintuja kuten kyhmy- ja allihaahkoja ilmestyy satamiin kylminpänä talviaikana. Ja kunhan on vähänkin luonnonrantaa ja rakkolevää, myös talvehtivia merisirrejä näkee satamissa. Merikotkakin näyttäytyy kaamosmaisemassa.

Hylkeet eivät ujostele kalareissuja satama-altaisiin. Niitä näkee usein. Vardön satama, marraskuu 2016.

 
Parvi variksia ja korppeja keikkuu synkeinä hämärässä satamien vaiheilla. Ylväs tunturihaukkakin käy pyyntireissuillaan talven kaamoksessa kylien liepeillä. Se ei kaikkoa kauas pesimäpaikoiltaan, vaan vahtii reviiriään ja aloittaa pesimisen jo varhain keväällä.

Synkkä syksy. Korppeja Vardön satamarakennuksen katolla. Korkeimmalla istuvalla näkyy olevan poikkeuksellisesti valkeita siipisulkia.