310/365

Palokärki sykähdyttää aina! Olin jo kirjoittanut tämän jutun ja valinnut kuvatkin, kun aamupäivällä satuin kuitenkin lähtemään kävelylle marjalintujen tilannetta katselemaan. Yhtäkkiä Helsingin Käpylässä palokärki pyyhkäisi matalalla, melkein päätä viistäen ylitseni, istahti puistosuikun keloon, huusi kahdesti kliiiije ja jäi hetkeksi nakuttelemaan. Vaihdoin jutun kuvat tämän päiväisiin. Tämäkin palokärki, joka jatkoi kuuluvasti huudellen lounaaseen parin kolmen kilometrin päässä Suomenlahden rannasta, kertoi vaelluksesta, josta kerron hieman lisää alla.

Myös vakaa paikkalintu palokärki saa siis joskus päähänsä lähteä vaellukselle. Tänä syksynä on liikehdintää. Vaellus ja kiertely saattavat johtua hyvästä pesimätuloksesta ja kannan kasvusta. Ravintotilanne voi laukaista kiertelyn ja vaelluksen.

Kerran olen löytänyt palokärjen nääntyneenä hangelta – aina ei ole helppo löytää riittävästi ruokaa kylminä lyhyinä talvipäivinä.

Palokärki voi oppia myös talviruokinnalle ja ruokailla pakkasilla talilla – vaikkei näin kovin usein käy.

Tässä pari vihjettä palokärjen varalle: Tali kannattaa kiinnittää aivan puun runkoon kiinni ja aika tukevasti. Näin palokärki pääsee runkoa myöten ylös tai alas kiiveten käsiksi taliin. Ruokinta on syytä aloittaa jo silloin, kun linnut syksyllä kiertelevät. Ja nytkin kannattaa kokeilla. Tuo pieni vaeltelukin saattaa lisätä mahdollisuutta.

Aika riemukasta on kuulla palokärjen kuuluvat kirr kirr kirr huudot, kun suuri musta tikka ilmestyy ruokintapaikan lähelle ja huutaa kimakan kliiiije äänen laskeuduttuaan puun kylkeen ja kohta taas jatkaa puusta toiseen lennähdellen ja laskeutuu sen puun rungolle, jossa taliateria odottaa.