Aamuhämärässä se taas kuuluu: punatulkut ovat tulleet metsästä pihan reunaan syömään talventörröttäjien siemeniä. Pehmeät ”hjy”-äänet kaikuvat tulkkujen kutsuessa toisiaan. Ne ruokailevat pihassa parikymmentä minuuttia. Sitten viheltely kiihtyy, ja linnut nousevat kuin yhteisestä päätöksestä ilmaan ja lentävät takaisin metsään.

Koreita punatulkkuja soisi ihailevansa useamminkin, mutta tulkut ovat arkoja ja piilottelevia. Ne välttelevät katseita viettämällä suuren osan vuodesta sekametsissä hiljaisina ja huomaamattomina.

Loppusyksyllä punatulkut liikehtivät ja ilmestyvät pihojen marjoviin puihin ja pensaisiin sekä ruokintapaikoille apetta etsiessään.

Punatulkkunaaraan vatsapuoli on tyylikkään punertavan harmaa. Kuva: Estormiz Creative-Commons CC0-1.0

Kansa on keksinyt merkityksiä monille harvoin asumusten pihapiiriin eksyvien lintujen vierailuille. Punatulkkukin on kansanperinteessä ollut ennelintu. Sen talvisen pihavisiitin uskottiin ennakoivan kovia pakkasia ja lumimyräkkää.

Hurmerintaisen linnun ilmestyminen oli muutenkin huono enne: se saattoi ennustaa tauteja, onnettomuuksia ja kuolemaa. Kristinuskon leviämisen myötä punatulkkuunkin alettiin liittää uudenlaisia tarinoita: nyt sen syvänpunaisessa rinnassa nähtiin Kristuksen veri. Sitä oli tarttunut lintuun sen kantaessa juomavettä ristillä riippuvalle Jeesukselle.

Punatulkun ruotsinkielinen nimi domherre eli tuomioherra ei taida kuitenkaan viitata viimeiseen tuomioon, vaan nimen uskotaan liittyvän katolisen papin kuorovaatteen punaiseen väriin.

Juuri nyt punatulkkuja liikuskelee asumusten tuntumassa, ainakin niin kauan kuin marjoja riittää.

Pihlajien ja ruderaattien ohella niitä kokoontuu pienille puimatta jääneille pelloille. Sielläkin ne ovat luontaisen varovaisia ja lennähtävät pellon reunapuihin ja syvemmällekin metsään pienimmästäkin häiriöstä.

Punatulkut liikehtivät koko talven vetäytyen etelämmäs Keski-Eurooppaan saakka, mikäli ravinnontarjonta täällä huononee. Muuton suunta kääntyy helmikuulta alkaen kohti pohjoista. Kotisijoilleen ehdittyään linnut hajaantuvat ja katoavat metsiin. Kevätkesäisessä metsässä lajin läsnäolon paljastaa vain aamuvarhaisella harvakseltaan toistettu tuttu ”hjy”-ääni.