Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Rastaitten konsertti on alullaan. Onneksi se myös jatkuu hyvän aikaa. Mustarastashan on ollut äänessä jo pitkään. Kuoroon yhtyvät nyt kulorastas, laulurastas ja punakylkirastas. Tiistain vastainen yö toi myös runsaasti odotettuja punarintoja. Viime yö taisi tuoda lisää.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Mustarastaitten kuoro laulaa suorastaan huumaavasti aamuyöllä. Kuvat: Samuli Haapasalo
41/2020
Kuulakkaan kirkkaana, samalla vähän mollivoittoisen kaihoisana soi kulorastaan laulu usealla suunnalla, kun olen viime päivinä kulkenut Sipoon metsissä. Metsäpaloaukeiden mukaan lienee kulorastas saanut nimensä.
Laulurastaan kuulakas tavaus ja toistot kuuluvat kevääseen ja kesään.
Laulurastaan tavaus on myös niin kuulakasta, kirkasta ja kaunista, että sitä voi laavulla maatessaan kuunnella vaikka kuinka pitkään, kunnes silmät painuvat uneen. Ja sen kuuluu taas jo ennen aamun sarastusta. Eilen ilmestyi laulurastas Käpylään tavaamaan. Virossa kansanperinteessä tunnetaan kahdenlaisia satakieliä, toisella tarkoitetaan laulurastasta. Laulurastaan laulu on myös Virossa hyvin tuttu ja kaivattu.
Punakylkirastas eilen Käpylässä. Huomaatko lehtimaton läpi nousemassa olevat valkovuokon nuput. Ja aika tarkkaan sulautuu punakylkirastaskin taustaansa.
Punakyljet pesivät monasti pienissä yhdyskunnissa ja tarjoavat soolojen lisäksi kuoromusiikkia. Suuret murteelliset vaihtelut tuovat vaihtelua ja rikkautta niiden lauluun. Myös ensimmäinen punakylkirastas aloitti laulunsa kotipihan laidan metsikössä tänään, Helsingin slangilla.
Kun aamuyöllä raottaa ikkunaa, kuuluvat useammaltakin suunnalta mustarastaan huilut, jotka yhtyvät joskus aivan huumaavaan tunnelmaan.
Ja myös eilen elikkä tiistain vastaisena yönä saapuivat odotetut punarinnat lämpimän yön tähtitaivaalla suunnistaen. Äsken kaksi lauloi kilpaa hakien reviireilleen rajaa tontin kumassa.
Kun näitä katselin, havaitsin taas piileskelevän nokkavarpusen kuusen oksan kätköistä. Se siis pesinee metsikössä tänäkin vuonna.
Nokkavarpunen kuunteli saapuneita rastaita.
Kun rastaat ovat saapuneet koko joukollaan, kuuluu metsistä rastaitten ja punarintojen moniääninen kuoro, täydellisen erottamaton osa suomalaista metsän äänimaisemaa ja pihanlaitaakin.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Olen hippiäinen, blogin kuvissa keikkuva lintu. Olen Euroopan pienin lintu. Pituus 8,5 - 9,5 senttiä ja paino vain noin 6 grammaa. Silti lennän yli merten. Osuin näihin kuviin öisen paluumuuton jälkeen toissapäivänä Helsingissä.
Metson soidin on keväisen metsän aamuyön ja aamuvarhaisen hieno näytelmä. Yksin jäänyt metso voi olla soidinkiihkossaan vihainen myös päiväsaikaan ihmiselle. Pitää olla varovainen, että kulkija ei satuta itseään - eikä varsinkaan metsoa.
Kaikki tiaiset ovat tosi hauskoja. Töyhtötiaisen terhakka olemus, mustavalkean kirjava töyhtö sekä selän kaunis ruskea tekevät siitä aivan omanlaisensa metsän linnun. Töyhtäri voi tulla hyvin lähelle, laulaa tirisyttää reippaana, mutta se on samalla valpas.