Metson soidin on keväisen metsän aamuyön ja aamuvarhaisen hieno näytelmä. Yksin jäänyt metso voi olla soidinkiihkossaan vihainen myös päiväsaikaan ihmiselle. Pitää olla varovainen, että kulkija ei satuta itseään - eikä varsinkaan metsoa.
Kuvat: Samuli Haapasalo
Metsot ovat soitimella huhtikuulla ja pohjoisessa toukokuun alkupuolella. Metsojen soidin on yksi hienoimmista kevään hurjista näytelmistä ja metsien aamuhämärän tunnelmista.
Joskus metso jää yksin soidinpaikalleen, kun metsät ovat pirstoutuneet. Silloin tavataan myös ”hulluja metsoja”. Kun ukkometsot eivät löydä soitimelle toisia ukkometsoja kisailemaan eikä naaraitakaan eli koppeloita ilmesty paikalle, saattavat linnut purkaa voimaansa ja kiihkoaan ohi kulkevaan ihmiseenkin. Kuvien metsokin on ”hullu metso”.
Ukkometso voi juosta tai jopa lentää vauhdikkaasti kohti ihmistä ja iskeä siivenpankolla tai nokkasta voimakkaasti. Sen kanssa pitää olla varovainen. Mutta ennen kaikkea pitää olla varovainen metson vuoksi, ettei lintu satuta tuoksinassa itseään.
Havunoksalla tai kepillä, jota pitää viistosti metson edessä, ukkoa voi varovasti ohjata etäämmälle. Tai sitten voi nostaa saapasta metson eteen.
Mutta ei pidä eikä saa käyttää muuta voimaa. Kannattaa vain perääntyä ja seurata metson liikkeitä – ja metso on tyytyväinen kun voitti kilpakumppaninsa.
