41/2020

Kuulakkaan kirkkaana, samalla vähän mollivoittoisen kaihoisana soi kulorastaan laulu usealla suunnalla, kun olen viime päivinä kulkenut Sipoon metsissä. Metsäpaloaukeiden mukaan lienee kulorastas saanut nimensä.

Laulurastaan kuulakas tavaus ja toistot kuuluvat kevääseen ja kesään.

Laulurastaan tavaus on myös niin kuulakasta, kirkasta ja kaunista, että sitä voi laavulla maatessaan kuunnella vaikka kuinka pitkään, kunnes silmät painuvat uneen. Ja sen kuuluu taas jo ennen aamun sarastusta. Eilen ilmestyi laulurastas Käpylään tavaamaan. Virossa kansanperinteessä tunnetaan kahdenlaisia satakieliä, toisella tarkoitetaan laulurastasta. Laulurastaan laulu on myös Virossa hyvin tuttu ja kaivattu.

Punakylkirastas eilen Käpylässä. Huomaatko lehtimaton läpi nousemassa olevat valkovuokon nuput. Ja aika tarkkaan sulautuu punakylkirastaskin taustaansa.

Punakyljet pesivät monasti pienissä yhdyskunnissa ja tarjoavat soolojen lisäksi kuoromusiikkia. Suuret murteelliset vaihtelut tuovat vaihtelua ja rikkautta niiden lauluun. Myös ensimmäinen punakylkirastas aloitti laulunsa kotipihan laidan metsikössä tänään, Helsingin slangilla.

Kun aamuyöllä raottaa ikkunaa, kuuluvat useammaltakin suunnalta mustarastaan huilut, jotka yhtyvät joskus aivan huumaavaan tunnelmaan.

Ja myös eilen elikkä tiistain vastaisena yönä saapuivat odotetut punarinnat lämpimän yön tähtitaivaalla suunnistaen. Äsken kaksi lauloi kilpaa hakien reviireilleen rajaa tontin kumassa.

Kun näitä katselin, havaitsin taas piileskelevän nokkavarpusen kuusen oksan kätköistä. Se siis pesinee metsikössä tänäkin vuonna.

Nokkavarpunen kuunteli saapuneita rastaita.

Kun rastaat ovat saapuneet koko joukollaan, kuuluu metsistä rastaitten ja punarintojen moniääninen kuoro, täydellisen erottamaton osa suomalaista metsän äänimaisemaa ja pihanlaitaakin.

kulorastaslaulurastasmustarastasnokkavarpunenpunakylkirastaspunarinta

Tilaa Suomen Luonto

Suomen Luonto on ajankohtaisen ja innostavan luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.