Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Vuosi luonnossa haluaa ilahduttaa valkovuokkojen kuvilla erityisesti kaikkia niitä, jotka eivät tänään pääse ulos keväiseen luontoon. Valkovuokko jo kukkii, kuvat on otettu tänään.
Medenhaku on meneillään. Katsopa millainen määrä mettä on jo kyydissä.
Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka ja sen esiintyminen on Suomessa varsin eteläinen. Siellä täällä pohjoisempana on kuitenkin historiallisia valkovuokon esiintymisen laikkuja.Valkovuokko leviää helposti haaroittuvan juurakon avulla. Valkovuokko kuuluu leinikkikasvien heimoon ja vuokkojen sukuun.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Metson soidin on keväisen metsän aamuyön ja aamuvarhaisen hieno näytelmä. Yksin jäänyt metso voi olla soidinkiihkossaan vihainen myös päiväsaikaan ihmiselle. Pitää olla varovainen, että kulkija ei satuta itseään - eikä varsinkaan metsoa.
Rastaitten konsertti on alullaan. Onneksi se myös jatkuu hyvän aikaa. Mustarastashan on ollut äänessä jo pitkään. Kuoroon yhtyvät nyt kulorastas, laulurastas ja punakylkirastas. Tiistain vastainen yö toi myös runsaasti odotettuja punarintoja. Viime yö taisi tuoda lisää.
Olen hippiäinen, blogin kuvissa keikkuva lintu. Olen Euroopan pienin lintu. Pituus 8,5 - 9,5 senttiä ja paino vain noin 6 grammaa. Silti lennän yli merten. Osuin näihin kuviin öisen paluumuuton jälkeen toissapäivänä Helsingissä.
