Kuvat: Samuli Haapasalo

44/2020

Ihmisen silmin uuttukyyhkyn katseessa on kaunis, rauhallinen tunnelma.  Uuttukyyhky on kolopesijä. Sen tyypillinen luonnonkolo on palokärjen vanha pesäkolo.

Blogin kuvat otin Viikin pelloilla, siellä uuttukyyhky huutelee keväthuhuilujaan. Alin eli lentokuva on viime kesältä, taitavat olla nuoria lintuja.

Viikillä on juuri pöntötyksen ansiosta mukava uuttukyyhkykanta. Kuulin aiemmin keväällä yhden uutun huutelevan ihan ”kylillä” Käpylässäkin. Se oli kuitenkin varmaan vain muutollaan pysähtynyt, vaikka minullakin on kyllä lähimetsikössä yksi uutulle sopiva pönttö.

Uuttukyyhky on Suomen leveysasteilla ennätyksellinen pesiä. Se voi pesiä jopa neljä kertaa kesässä, keväästä syksyyn. Aina kaksi munaa pesintää kohden. Joskus uutulla on niin kiire aloittaa uusi pesintä, että kolossa tai pöntössä on yhtäaikaa varttuvat poikaset ja seuraavat munat jo haudottavana.

Uuttukyyhkyn levinneisyyden painopiste on lounaisessa Suomessa, ja rannikkoa myöten se pesii Oulun seutua myöten.

Uuttukyyhkyllä erotukseksi muista suvun kyyhkyistä ei ole valkeaa yläperää kuten pululla eikä valkoista kaulassa ja siivessä kuten sepelkyyhkyllä. Äänisarjastaan uu-u, uu-u, uu-u, uu-u uuttukyyhkyn helpoiten hoksaa.

Uuttukyyhkylle voi rakentaa pöntön, jossa lentoaukon halkaisija on 80 mm, pöntön korkeus 50 cm ja pesäkolon halkaisija 20 cm. Puuhun sen voi nostaa muutaman metrin korkeuteen mukavaan paikkaan metsänreunaan tai metsäsaarekkeeseen. Sitten voi vain toivoa!

pönttöuuttukyyhkyvuosi luonnossa

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!