Pyy
Tässä ehkä lyhin otsikko blogeissani vuosien mittaan: Pyy. Kaksi kuvaa pyystä ja muutama tieto linnusta, jonka yleensä näkee vain vilaukselta tai kuulee hurahdukselta - tai huomaa vihellyksestä.
Tämä pyy, vaikka oli piilossa tien vieressä eilen, näkyy harvinaisen "esillä". Kuva: Samuli Haapasalo
49/2020
Pyy on pyöreänkaunis kyyhkyn kokoinen kanalintu. Miksi sen näkee niin harvoin. Siihen on useampi syy. Pyy asustaa tiiviissä metsissä, usein rantametsissä, eikä sitä ole ihan helppo saada näkyviin. Pyyn väritys sopeutuu täydellisesti maastoon. Ja vaikka lähelle, liian lähelle se ei laske, paitsi sattumalta hiljaista kulkijaa. Silloinkin se katselee tyypillisesti oksien katveesta ja piiloutuu pian ovelasti. Lentoon pyrähtävän pyyn siivistä kuuluu huriseva ääni.
Pyyn väritys sopii täydelliseksi naamioksi keväisessä metsässä
Yksi konsti kuitenkin löytyy. Vihellys. Pyy tulee kurkistelemaan soidin- ja kutsuääntään. Se on venähtävä, äänialaltaan hyvin korkea, loppua kohti hieman laskeva ja hidastuva vihellys: tiiiiiiiiiiiii tiiiiiii tiiiiiii ti ti tiiii. Metsosta ja teerestä poiketen pyy ei käy ryhmäsoitimella. Pyy pariutuu jo syksyllä ja viettää talven yhdessä. Kaksi silmäparia tekee helpommaksi havaita saalistava kanahaukka ja ruokailla lyhyen talvipäivän aikana turvallisesti lepissä ja koivuissa.
Nämä kuvat ovat eiliseltä. Kaksi pyytä kävi nokkimassa syötävää ehkä kiviäkin kupuunsa metsätien ojanpenkalta.