57/2020

Hirvi on aina hieno kohdata. Metsässä, niityn laidassa tai vaikkapa rannalla. Muutaman kerran olen nähnyt uimassa. Siinä vesi kohisee ja neljä jalkaa suorastaan juoksee syvällä vedessä. Isompikin järvenselkä ylittyy. Myös avoimella tundralla on nähnyt hirven.

Juuri nyt hirviemä synnyttää tai on jo synnyttänyt. Se tarkoittaa samalla, että yksi tai kaksi edellisvuotista hirvenmullikkaa, jotka ovat seuranneet emää tähän asti, on lähetetty suureen maailmaan pärjäämään omillaan.

Kuvat ovat toissapäivältä Elimäeltä.

Siitä taas seuraa, että yksivuotiset hirvet toikkaroivat tottumattomina.
Yhden kerran minulle on käynyt niin, että osuin emän ja kahden kaksikuukautisen hirvenvasan kanssa lähekkäin keskellä kesää. Emä teki pari nopeaa valehyökkäystä. Se juoksi täyttä vauhtia aivan kohti. Mutta emä pysäytti juoksun jo ennen kuin ehdin puuhun.

Hirvi asettuu etujaloillaan erikoiseen asentoon, jotta ylettää paremmin tuoreeseen vihantaan kasvustoon

Vaara ei piile hirvessä tai hirvien agressioissa, vaan hirvien liikkumisessa liikenteessä. Nuo nuoret yksivuotiset ovat ensi kertaa omillaan. Samaan aikaan puhkeaa lehti puuhun ja hirvet etsivät uusia laitumia.

Lehvästöt myös sulkevat maisemaa. Hirvi voi ponkaista tien penkalta aivan äkki arvaamatta. Kun tähän aikaan vuodesta vielä liikutaan paljon iltahämärissä, hirvivaara pitää ottaa hyvin tarkkaan huomioon. Nopeuden merkittävä alentaminen hämärän tullen on ainoa keino. Se alentaa myös polttoaineen kulutusta yllättävän paljon.