73/2020

Huhtikuulla, toukokuulla ja kesäkuulla olen taas kiertänyt takseeraamassa kaakkurilampia ja jatkan heinäkuulla. Näillä lenkeillä törmää luonnollisesti hyvin moniin muihinkin lintuihin ja nisäkkäisiin.

Blogien lukijat tuntevat monia suosikkilintujani. Tiaiset kuuluvat niihin. Siksi olen iloinen, että törmäsin usealla retkilläni töyhtötiaisiin. Yksi näistä oli hyvinvoiva lentopoikue, josta muutama kuvaa.

Koivun tuoreissa lehdissä.

Siinäkin suhteessa oli jännittävä kohtaaminen, että samanaikaisesti töyhtäreitten kanssa näin puukiipijäpoikueen, jonka poikaset pitivät niin kimeää ääntä, että oikein jäin ihmettelemään.

Myös hömötiainen äänteli samaan kuoroon, mutta en saanut näkyviin, oliko liikkeellä poikue. Joka tapauksessa havaitsin noiden kolmen lajin olevan kuin talvella liikkeellä tiaisparvena. Oliko näiden kolmen tiaisparven lajin osuminen samaan sattumaa, ehkä, mutta se osoitti myös, että ne saattavat saada suojaa toisistaan myös poikueiden kierrellessä ensimmäisiä viikkojaan. Näin ainakin hetkittäin.

Touko-kesäkuun vaihteen koivun vihreä on aivan oma värinsä.

Luonnon monimuotoisuuden näkökulma nousi myös ajatuksiin. Metsässä oli töyhtö- ja hömötiaisia, kun se oli ekoloogisesti monipuolinen. Kun siinä oli myös lahopuuta ruokailla ja nakertaa pesäkolo. Monimuotoisuus oli tärkeää, vaikka metsä ei olisi ollut vielä hyvin vanhaa. Metsänhoitotavoilla voidaan vaikuttaa hyvinkin paljon – ja aika helposti – lintujenkin elinolosuhteisiin ja lajien menestykseen. Monimuotoisuus suojaa luonnollisesti myös metsää ja puita, koko metsän ekologiaa ja kestävyyttä.

Tunnelmaa kuusen kätköissä