75/2020

Ensimmäistä kertaa tammikuun lopun jälkeen pääsin käymään Virossa. Mietin lähtiessäni, mikähän tekee suurimman vaikutuksen. Kevät jäi kokonaan väliin, lintujen muutto ja kesän voimakas puhkeaminen Haapsalussa ja Matsalussa. Ne ovat olleet minulle jo pitkään tärkeitä.

Oikeastaan vastaus omaan kysymykseeni oli selvä. Kaikissa vihreän sävyissä lainehtivat pellot, niiden metsänreunat, metsäsaarekkeet ja yksittäiset puut, pikkujoet ja purot, niitä kaipasin. Eloisa maisema. Paljon luomuviljelyä. Ja tietysti linnut. Esimerkeiksi osuivat nyt ihanasti ilmoille noussut luppokurkien joukko, pikkukiljukotka ja kattohaikara.

Peltosirkkukin lauloi, turturikyyhkyyn törmäsin kahdesti. Pähkinänakkelit ja viitatiaiset touhusivat äänekkäinä. Kultarinnat ja yölaulajat olivat terässä!

Ja noista pelloista vielä. On hauska, että niin usein näkee myös ruiskukkaa ja unikoita – isojakin määriä viljapelloilla ja heinämailla. Ja tietenkin kattohaikaroita.

Kaikki kuvat tuolta kahden ja puolen päivän reissulta. Hyvää kesää Viroon! tekee mieleni huudahtaa.

Kattohaikara tasaa lämpöään hengityksen kautta.