Elo-syyskuussa pihlajat notkuvat kirpeitä pihlajanmarjoja. Pihlaja kasvaa lehdoilla ja kuivissa kangasmetsissä koko maassa. Puu tarvitsee paljon valoa ja ravinteita, siksi suurimmat yksilöt löytyvätkin kaupunkialueelta puistoista ja pihapiireistä. Pihlajanmarjat kypsyvät syyskuussa ja satoa voi kerätä pitkälle syksyyn saakka.

Pihlajanmarjassa on runsaasti vatsalle tärkeää kuitua ja paljon C-vitamiinia. Oranssi marja sisältää myös E-vitamiinia, karoteeneja, flavonoideja, kalsiumia ja magnesiumia.

Kansanperinteessä pihlajanmarjoja on käytetty niin kihtiin, kuumeeseen, reumaan kuin ummetukseenkin.

Parkkiaineet ja sorbiinihappo aiheuttavat marjan happaman maun. Ensimmäisten yöpakkasten jälkeen maku tulee miedommaksi. Myös eri pihlajalajien marjojen mauissa ja voimakkuuksissa on eroa.

Pihlajanmarja sopii oivallisesti hilloihin ja hyytelöihin. Kirpsakkaa makua voi miedontaa lisäämällä hilloon makeita marjoja ja paljon sokeria. Pihlajanmarjat sopivat myös puuroihin ja jugurtin kaveriksi. Marjoja voi pakastaa tai kuivata talven varalle. Kuivaus onnistuu hyvin myös huoneenlämmössä ja kuivattua marjaa voi lisätä esimerkiksi leivonnaisiin.

Pihlanmarjasta lisää muun muassa Kirsti Eskelisen kirjassa Ihanat marjat (Gummerus Kustannus Oy, Helsinki 2013).

Tutustu pihlajanmarjaresepteihin sivuillamme!