Voimakas, röhkinää muistuttavan murahtelujen lyhyin välein toistuva ääni herättää minut sikeästä unesta piilokojun laverilla kesäyön pimeimpänä hetkenä. Unen pöpperössä ponnahdan laverilta ääneti ylös. Äänet jatkuvat.
Kaksi sutta liikkuu yöhämärässä. Kuvat: Samuli Haapasalo
Keskiyökään ei ole toukokuun jälkipuoliskolla Pohjois-Karjalan korkeudella enää ihan pimeää. Pian näinkin, mikä oli menossa. Kaksi sutta ja ahma kisasivat tiukassa mittelössä aivan piilokojun edustalla. Ahma murahtelee voimakkaasti. Sudet ovat hyökkäävämpiä. Ne juosta pyrähtelevät äänettömästi. Välillä tuijotetaan tai tökitään toisiaan aivan iholla. Ahma suojaa tiukasti. Sudet ottavat äänettömiä voimakkaita juoksuspurtteja kohti ahmaa. Hetkittäin sudet hieman erkanevat kappaleen matkaa toisistaan. Ahma kiipeää maahan iskettyyn lyhyen kelon latvaan. Sudet jäävät välillä makaamaan niitylle, tai kuin vahtimaan.
Ahma näkyy hieman selvemmin vasemmalla, susi oikealla läpinäkyvänä haamuna
Harmittelin pimeyttä, mutta päätin yrittää kuvata: 70–200 mm tele, herkkyyttä kunnolla, täysi aukko, silti valotusaika noin 1,5–2 sekuntia. Jos eläimet eivät pysähdy, näen vain harmaat ja tummanruskeat laveeraukset kuvassa. Jos ne ovat ensin paikoillaan ja lähtevät sitten liikkeelle tuon 2 sekunnin valotusajan aikana tai jos ne liikkuvat ensin, mutta pysähtyvät, saan outoja kuvia. Eläimet näkyvät aavemaisina. Niiden hahmon läpi erottuu joissain kuvissa taustamaisema.
Vain yksi kuva on jokseenkin liikkumaton, muut ovat liike-epäteräviä. Olisin tietty voinut lisätä herkkyyttä vielä lujasti ja sitten korjailla. Ja olisin voinut enemmän alivalottaa kuin tein, kamera kun pyrkii saamaan kuvat valoisammaksi yössä.
Komeat sudet
Ensin näytti, että sudet ovat kahakassa aloitteellisimpia ja luonnostaan nopeampia. Pienen tauon jälkeen ahma on vuorostaan aktiivisempi ja ärhentelee uhmakkaasti susia pois niityltä. Onko kysymys tämän paikan hallinnasta, susien tai ahman reviiristä, ravinnosta – ehkä vain tämän yön osalta.
Sudet tuijottavat tiukasti ahmaa.
Näyttää siltä, että ärsyttämistä, jahtaamista, pelottelua ja uhkaamista pitemmälle ei mennä. Vaikken kaikkea näekään. Ei vain siedetä toinen toistensa tuloa haaskalle. Ainakin ahma tuntuu välillä tuoksinan hieman hiljetessä nappaavan ruokaakin ja hotkaisevan sen kerralla.
Molemmat, sudet ja ahma, voisivat vahingoittaa toisiaan, mutta riski on puolin ja toisin kova. Näyttää siltä, että sitä ei kannata ottaa. Kaksi sutta voisi päästä puremaan pienempää ahmaa, mutta ahman leukojen ja hampaiden puruvoima on niin kova, että suden jalka rapsahtaisi hetkessä hajalle, jos ahma iskisi hampaansa nilkkaan. Tässä näyttää käyvän niin kuin muutaman vuoden takaa toisella kojulla, jossa iltavaloissa pääsin kuvaamaan susilauman ja ahman kohtaamista Kuhmossa. Kummallekaan, takaa-ajetulle ahmalle tai kuuden suden perheaumalle ei aiheutunut vahinkoa. Siitä on artikkeli Suomen Luonnossa ja blogi näillä nettisivuilla. Tuossa aiemmassa tilanteessa ahma onnistui pakenemaan kelon latvaan ja odotti yli yön siellä liikkumattomana räntälumen peittämänä ja vasta aamulla hiiviskeli tiehensä.
Kumpikin osapuoli, susikaksikko ja ahma näyttivät siis tänäänkin selviävän ilman vammoja, vaikka temmellystä jatkui jopa yli puoli tuntia. Sen jälkeen sudet ja ahma vähitellen jolkottelivat tiehensä.
Susi kuin ”haamu”
Tietysti ajattelen, että olisinpa voinut kuvata tämän tapahtuman tiimellystä, yksityiskohtia ja kulkua ilta- tai aamuhämärän valossa! Olisin voinut saada todella mielenkiintoisia lähikuvia mittelöstä. Nyt sain kuitenkin kokea jännittäviä tunnelmia ja liikkuvia hahmoja hämärässä.
Erämaan taistelun tai kilvoittelun ja sen hurjan tunnelman seuraaminen ja pitkälllä valoitusajalla kuvaaminen yli puolen tunnin ajan oli kuitenkin harvinainen ja mielenkiintoinen luontokokemus – juuri sellaisena kuin se osui kohdalleni. Raju ja mukaansa tempaava. Ainakin osan tunnelmasta voin välittää tässä blogissa, vaikka kuvissa olisinkin voinut saada auringonnousun aikaan talteen enemmän liikettä, ilmettä ja tapahtumia. Lukija voi mielikuvituksessaan kuitenkin aistia koko öisen tunnelman äänineen ja hahmoineen. Tämän kuvasin ja koin Lieksan Kontiovaarassa, Erä-Eeron kojulla. Ja kolmen neljän tunnin päästä aamu-usvissa kuvailin valkovikloa, metsävikloa ja rantasipiä samaisesta paikasta. Siitä on blogi 22/2026 tältä kesältä. Kiehtovia luontohetkiä! Sellaisia osuu lintuharrastajan ja luontokuvaajan retkille.
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.