Kuivan korahteleva yhteysääni kuuluu avoimella järven lahdella pienen rantatörmän takaa. Oho! Aivan kuin unikuva! Esiin uivat kurkivanhemmat ja niiden välissä vastakuoriutunut poikanen. Ja kaiken lisäksi aivan kesäkuun alussa, jolloin kurjet pitävät poikaset visusti piilossa.
Pikkukurki, ehkä yhden päivän ikäinen. Kuvat: Samuli Haapasalo
Kurkiperhe ui 600–700 metrin matkan järven lahdella oletetulta pesäpaikalta rantaluhdalta pieneen kosteikkorantaan, johon rajoittuu hyvällä oraalla kasvava kaurapelto. Pellon laidoilla nousee suojaa antavia metsiköitä. Kurjet muuttivat ruokamaille.
Viime päivinä kurjet olivat lennellessään vuorollaan hautovan vaihtoon huudelleet aika paljon, ehkä levottomastikin. Uiden tapahtuneelle muutolle vähäiseltä suoluhdalta pellonreunan pöheikköön on voinut vaikuttaa häiriö- tai vaaratilanne. Mutta se on vain arvailua. Luultavasti syy on se, että pellon läheisyys tarjoaa monipuolisemman ja turvallisemman kasvupaikan ja ruokamaat niin emoille kuin poikasellekin. Emot olivat kerta toisensa jälkeen vaihtaneet hautomisvuoroa lentäen reittiä, jota koko perhe nyt ui kesäksi uuteen ympäristöön.
Toinen kurkivanhemmista ui heti perässä
En ole koskaan nähnyt kurkien uivan avoimesti järvellä. Toinen aikuisista ui edellä, poikanen pian sen jäljessä, 5–10 metrin etäisyydellä rannasta, ensin lähempänäkin. Jälkimmäinen vanhemmista ui ja käveli hetken rannallakin, ehkä turvaamassa rannan suunnan vaaroilta. Sitten ne uivat peräkkäin, eivät erityisen nopeasti, niillähän ei ole jaloissa räpylöitä kuten vesilinnuilla. Kurjet ylittivät vielä lahdenpoukaman enimmillään noin 70 metrin etäisyydellä rantaan. Olipa ihmeellinen ja komea näky.
Uintimatka osoitti myös hyvää reviirin hallintaa. Kurjet tiesivät, mihin asettuisivat kuoriutumisen jälkeen. Matka avoimella järvenlahdella oli todella pitkä verrattuna suopuron tai esimerkiksi lintujärveä halkaisevan pienen, muutaman metrin levyisen joen ylittämiseen uimalla.
Siivet pysyvät kohotettuna kuivina
Uima-asennosta kiinnittyy huomio siihen, että kumpikin aikuisista kurjista piti uidessaan siivet siinä määrin koholla, että ne eivät kastuisi lainkaan. Niinpä kurki pääsee helpommin lentoon vedestä, vaikka normaali suolta tai pellolta juosten tapahtuva kiihdytys ei vedessä onnistukaan. Untuvikko keikkui kevyesti pienillä aalloilla.
Hauholainen kurkiperhe suuntaa metsien ympäröimän kaurapellon maisemaan.
Pari on tehnyt pesää huhtikuulla, muninut toukokuun vaihteen jälkeen ja hautonut runsaat neljä viikkoa. Poikanen oli kuoriutunut joko havaintopäivänä eli toissa päivänä 7.6. tai ehkä edellisenä, runsassateisena päivänä, mutta se oli huono siirtymäpäivä. Nyt oli hyvä. Lentokykyiseksi kehittyminen kestää yli kaksi kuukautta.
Yllättävästä suurten lintujen ja pienen untuvikon pitkästä avoimesta uinnista järvellä syntyi hieno ja mieleenpainuva tunnelma!
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.