Toukokuun 29. päivä Korkeasaaren villieläinsairaalaan soitetaan. Espoon Tapiolasta on löytynyt maassa kyhjöttävä liito-oravan poikanen. Pesäpuuta etsitään löytöpaikan lähistöltä, mutta pesää ei löydy. Kaikki puut löytöpaikan lähistöltä tarkistetaan, mutta yhtään liito-oravan papanaa ei havaita.

On mahdollista, että poikanen on pudonnut, kun emo on ollut siirtämässä poikasia toiseen pesään.

Poikanen on hyväkuntoinen, 50 grammaa painava uros. Ilman emoa sen selviytymismahdollisuudet luonnossa ovat kuitenkin huonot. Poikaset liikkuvat emonsa kanssa pitkään, kesä-heinäkuulle saakka, jolloin osalla emoista on jo toinen poikue. Ihmisen on vaikea opettaa yksinäiselle poikaselle elämässä tarvittavia taitoja, kuten liitämistä, liito-oravien sosiaalisista tavoista puhumattakaan. Poikanen pitäisi saada takaisin pesään.

Lähialueen pesintöjä yritetään selvittää ympäristöviranomaisten kautta ja alueella liito-oravakartoituksen tehneeltä kartoittajalta kysymällä. Kenelläkään ei tunnu olevan tiedossa tuoreita pesintöjä alueelta.

Vuonna 2013 hoitolassa oli vastaava tapaus, yksinäinen poikanen, jonka pesäpaikasta ei ollut tietoa. Tuolloin poikaselle löytyi adoptiopesä kaarinalaisen Jouni Pusan liito-oravapöntöstä Turun lähistöltä. Adoptio todennäköisesti onnistui: kun pesä tarkistettiin myöhemmin, oli se tyhjä. Emo oli ilmeisesti siirtänyt kaikki poikaset toiseen pesään.

Tänä vuonna samassa pöntössä on taas pesä, emo ja kaksi poikasta. Adoptiota päätetään yrittää, ja siirrolle haetaan lupaa Ely-keskuksesta. Tällä kertaa adoption onnistumista on tarkoitus tarkkailla myös riistakameran avulla.

Siirtolupa tulee pikana, ja sen ehtona on, että tuloksista raportoidaan viranomaisille. Adoption onnistumisesta on esitetty myös epäileviä mielipiteitä, sillä on mahdollista, ettei emo hyväksy vierasta poikasta esimerkiksi ihmisen hajun takia.

Hoitolassa poikasta ruokitaan vuohenmaidolla. Se syö myös itse haavanlehtiä. Jotta poikaseen ei tarttuisi ihmisen hajua, sillä on häkissään vain luonnonmateriaaleja, heinää, purua ja puiden oksia.

Viikon päästä poikanen viedään adoptiopesään. Kolmen päivän päästä riistakameran otokset tarkistetaan. Kuvissa emo ei siirrä tai hätistä yhtään poikasta pesästä. Yhdellä videopätkällä näkyy kuitenkin kömpelösti pesän ulkopuolella liikkuva poikanen, joka mätkähtää maahan. Onko se vieras poikanen? Onko se osannut kiivetä takaisin pesään?

Myös pönttöön pitää kurkata. Jos emo ei hyväksy vierasta poikasta, häätää se poikasen pesästä heti, eikä vasta kolmen päivän päästä. Tässä ajassa poikasen haju on jo sekoittunut pesän muiden hajujen kanssa.

Pöntön sisältä otetaan kuva.

Kuvassa on emo, ja poikasia on kahden sijasta kolme. Emo katsoo muualle, mutta yksi poikasista tuijottaa suoraan kameraan. Se näyttää vähän vaaleammalta ja vähän vihaisemmalta kuin muut.

Se on nyt omiensa joukossa, eikä kaipaa ihmisen häirintää. Adoptio näyttää onnistuneen!

Kuva: Jouni Pusa

liito-oravapoikasetsijaisemo

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!