Vanhojen sekametsien asukki liito-orava arvioidaan taas vaarantuneeksi uudessa uhanalaisuusarvioinnissa. Metsälajiston ohella tunturien ja soiden luonto hupenee.

Liito-orava on tänään julkaistavassa Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu jälleen uhanalaiseksi lajiksi. Vuonna 2015 julkaistussa nisäkkäiden uhanalaisuuden väliarvioinnissa  liito-oravan luokitusta pudotettiin uhanalaisesta silmälläpidettäväksi.

Nyt liito-orava luokitellaan vaarantuneeksi, joka on kolmiportaisessa uhanalaisuusluokitusjärjestelmässä alin taso. Liito-orava oli vaarantunut myös 2000 ja 2010.

Liito-oravan statuksen pudottaminen silmälläpidettäväksi 2015 närkästytti osaa luonnonsuojelijoista. Luokituksen pudottamisesta syntyi monien mielestä se vaikutelma, että liito-oravalla, joka on luonnonsuojelun ikonisia keulakuvalajeja, ei olisi mitään hätää, vaan sillä menisi hyvin. Oikeasti liito-oravalla ei ole mennyt hyvin koko 2000-luvulla, eikä mennyt tuolloinkaan.

Uhanalaisen lajin statuksen poistaminen liito-oravalta, ja sen palauttaminen nyt, kertovat uhanalaisuusarvioinnin laadukkuudesta. Ympäristöhallinto katsoo tiukasti uhanalaisuuden kriteereitä, jotka määrittelee satasivuisessa oppaassa kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN.

Jos kriteerit eivät täyty, lajia ei luokitella uhanalaiseksi. Liito-oravan uhanalaisuutta arvioidaan kriteerillä A, jossa katsotaan ilman muita mausteita suoraan lajin runsauden muuttumista tietyllä alueella, tässä tapauksessa Suomessa.

Jos lajin populaation koko on pienentynyt yli 30 prosentilla kolmen sukupolven tai kymmenen vuoden aikana, laji luokitellaan vaarantuneeksi, jos ei ole, vaarantuneen luokitusta ei anneta.

”Vuonna 2015 liito-oravan taantuminen todettiin merkittäväksi, mutta se ei ylittänyt 30 prosenttia”, sanoo Esko Hyvärinen, lajien uhanalaisuuden arviointia johtanut ympäristöministeriön ympäristöneuvos.

Vuonna 2015 liito-oravien taantumisen todettiin edellisten 10 vuoden aikana olleen 22,7 prosenttia, kun taas nyt se on ollut yli 30 prosenttia. Taantuminen on siis kiihtynyt, ja seurauksena oli luokitteleminen uhanalaiseksi.

Hömötiainen on vähentynyt niin nopeasti, että laji on nyt erittäin uhanalainen. Kuva: Markus Varesvuo

Muutosten prosenttimäärät ovat peräisin Helsingin yliopiston luonnontieteellisen museon Luomuksen liito-oravaseurannassa tehdyistä havainnoista.

Se, että liito-orava 2015 ei saanut ja nyt sai uhanalaisen lajin statuksen, kertoo siis arvioinnin tarkkuudesta.

Hyvärinen sanoo, ettei hän pidä tätä yhtä luokkamuutosta dramaattisena uutisena, vaikka uskookin asian herättävän yleistä mielenkiintoa, koska liito-orava on tunnettu ja sympaattisena pidetty laji.

Todellinen uutinen on pitkän ajan laskeva trendi, jota ei saatu käännettyä.

”Sinänsä on tietenkin huolestuttavaa, että lajin taantuminen jatkuu kokonaisuutena varsin voimakkaana.”

Punaisella listalla 2133 metsäjia

Metsien lajit vähenevät muutenkin Suomessa. Näin siitä huolimatta, että asiaa on pyritty korjaamaan hakkuiden jättöpuilla, lahopuun lisäämisellä talousmetsissä ja riistatiheikköjen määrää kasvattamalla. Metsien käyttö on Suomessa erittäin intensiivistä. 2018 metsiä hakattiin Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin. Myös 2017 syntyi uusi hakkuuennätys.

Niin sanotulla Suomen lajien Punaisella listalla on nyt 2133 metsälajia, kun niiden määrä vuonna 2010 oli 1880.

Punaisella listalla ovat uhanalaiset, silmälläpidettävät ja kadonneiksi luokitellut lajit sekä niin sanotut DD-lajit (data deficent, tieto riittämätöntä), joiden uhanalaisuutta ei ole pystytty luotettavasti arvioimaan ponnistuksista huolimatta.

Varsinaisia uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja metsissä on uuden arvion mukaan 833. Vuonna 2010 määrä oli 814 ja vuonna 2000 se oli 566. Uhanalaisten lajien määrä on siis kasvanut koko 2000-luvun metsissä.

Luotettavin lajien uhanalaisuuden muutoksesta metsissä kertova mittari ovat niin sanotut todelliset luokkamuutokset. Tällä tutkijat ja virkamiehet viittaavat lajeihin, joiden kohdalla uhanalaisuuden luokitus on muuttunut ja tutkijat ovat varmoja, että muutos on oikeasti tapahtunut luonnossa, eikä se johdu esimerkiksi muuttuneista arviointikriteereistä tai muusta keinotekoisesta.

Metsissä todellista myönteistä kehitystä on tapahtunut vuoden 2010 jälkeen 109 lajilla ja kielteistä muutosta 140:lla. Kielteisiä muutoksia on siis tapahtunut enemmän. Tämä kertoo varmuudella, että monimuotoisuuden hupeneminen jatkuu metsissä.

Yksi kielteisiä, todellisia muutoksia kokenut laji on hömötiainen, metsien tavallisimpiin lukeutuva lintulaji, jonka nopea taantuminen jatkuu. Hömötiainen luokiteltiin ensi kerran uhanalaiseksi vuonna 2015 lintujen väliarvioinnissa. Luokitus oli tuolloin vaarantunut. Nyt hömötiaisen luokitus on jo erittäin uhanalainen, joka on uhanalaisuusluokista toiseksi korkein. Korkein on äärimmäisen uhanalainen.

Hömötiainen luokitellaan erittäin uhanalaiseksi, koska lajin populaation koko on Suomessa pienentynyt yli 50 prosentilla kolmen sukupolven aikana, vuosina 2003–2017. Pesimälintulaskentojen perusteella hömötiaisten määrä on vähentynyt 53 prosentilla. Etelä-Suomeen painottuvien talvilintulaskentojen mukaan hömötiaisen taantuminen on samassa ajassa ollut peräti 68 prosenttia.

Hömötiaisia on Suomessa nelisen miljoonaa, mutta lajin katoaminen pesimälinnustostamme etenee nopeasti. Prosenttiluvut arvioinnin taustalla kertoi akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen, joka johtaa Helsingin yliopiston luonnontieteellisen museon Luomuksen linnustonseurantoja.

Hömötiainen on vähentynyt jo ainakin 1960-luvulta lähtien tehohakkuiden myötä. Useat tutkimukset kertovat hömötiaisen kärsivän hakkuista. Viime vuosina myös ilmaston lämpeneminen on todennäköisesti alkanut vaikuttaa tähän levinneisyydeltään pohjoiseen lajiin.

Liito-oravan ja hömötiaisen tapaisten yleisten ja laajalle levinneiden lajien uhanalaistuminen on 2000-luvun trendejä.

”Tämä on merkki ekosysteemien perustavaa laatua olevasta muutoksesta”, arvioi Petri Ahlroth, Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettikeskuksen johtaja Suomen Luonnolle.

Ilmastonmuutos näkyy jo

Metsälajien yhä jatkuvan uhanalaistumisen lisäksi uuden uhanalaisuusarvioinnin keskeisiä havaintoja on ilmastonmuutoksen vaikutuksen voimistuminen. Tämä näkyy esimerkiksi Lapin päiväperhosissa, jotka ovat pohjoisia, kylmiin oloihin sopeutuneita lajeja. Lapin jokainen päiväperhoslaji, jonka luokitus pystyttiin arvioimaan, on uudessa raportissa joko silmälläpidettävä tai uhanalainen.

Lisäksi tunturien kasvilajeista hyvin monet luokiteltiin nyt uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi.

”Norjanarholla ja tunturikysimöllä luokitusta nostettiin vaaratuneesta erittäin uhanalaiseksi. Kiirunankellon luokitus muutettiin suoraan vaarantuneesta äärimmäisen uhanalaiseksi”, kertoo ympäristöministeriön Esko Hyvärinen.

”Ehkä kaikkein tutuimpia Lapin kasveja on lapinvuokko, joka on ollut perinteisesti elinvoimainen. Sen luokitus jouduttiin nyt valitettavasti muuttamaan silmälläpidettäväksi.”

Lapinvuokko on nyt silmälläpidettävä eli lähes uhanalainen. Kuva Wikimedia Commons.

Ilmaston lämpeneminen on uuden uhanalaisuusarvioinnin perusteella merkittävä uhka Suomen tunturiluonnolle.

Huomiota herättävä havainto on myös soiden lajiston nopeasti jatkuva väheneminen, joka johtuu Hyvärisen mukaan sekä 1900-luvun hyvin voimakkaista ojituksista että myös ilmaston lämpenemisestä.

Soiden aiemmin hyvin tavalliset perhoset, kuten esimerkiksi muurainhopeatäplä ja rämekylmänperhonen ovat kadonneet laajoilta alueilta Etelä-Suomesta.

Soiden muutos kytkeytyy muutamia vuosia sitten käytyyn kiistelyyn soidensuojelun täydennysohjelmasta. Kokoomuksen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen keskeytti ohjelman heti ympäristöministeriksi noustuaan syksyllä 2014. Suojeluohjelmasta tulikin suojeluehdotus, ja käytännössä tämä on johtanut, ja tulee johtamaan, yhä uusien luonnontilaisten soiden hävittämiseen.

Nyt ilmestynyt raportti kertoo, että suon lajit tarvitsisivat lisäsuojelua kipeästi.

Jo viides arviointi

Suomen kaikkien eliöryhmien uhanalaisuus on arvioitu viisi kertaa, vuosina 1986, 1992, 2000, 2010 ja 2019. Vuonna 2015 julkaistiin lisäksi erityinen pelkkiä lintuja ja nisäkkäitä koskeva väliarviointi.

Kaikkiaan Suomessa on noin 48 000 eliölajia, joista 22 418 uhanalaisuus pystyttiin arvioimaan. Tämä on maailmassa huippuluokkaa. Yhtä kattavaan uhanalaisuusarviointiin pystytään vain muissa Pohjoismaissa. Suomen lajeista 2667 on uhanalaista. Aitoja myönteisiä luokkamuutoksia tapahtui vuoteen 2010 verrattuna 263 lajilla ja kielteisiä 461 lajilla.

Suomessa lajien uhanalaisuutta arvioivat lajiryhmiä koskevat työryhmät joissa on tutkijoita ja ympäristöhallinnon virkamiehiä. Lopullisen päätöksen lajin uhanalaisuudesta tekee Lauha, Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmä. Tiedot uhanalaisuusarviointeja varten kootaan pitkän aikavälin tutkimuksista ja seurannoista sekä tuhansilta harrastajilta. Esimerkiksi lintujen seurantoja koordinoivat Suomessa Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, Metsähallitus ja WWF Suomi. Maastossa lintuhavaintoja keräävät lintuharrastajat ja metsästäjät.

 

Vesilintujen tilanne on uuden raportin perusteella hätkähdyttävän huono. Punasotka on nyt äärimmäisen uhanalainen. Kuva Markus Varesvuo

hömötiainenliito-oravametsäsuouhanalaiset