Mitä näin Grönlannissa
Ennen kuin aloitin Suomen Luonnossa toimittajana, työskentelin tutkijana Edinburghin yliopistossa ja tutkin pölyttäjiä ja kasveja Grönlannissa.
Työssäni selvitin pölyttäjähyönteisten ja kasvien välisiä kytköksiä: kuinka usein mitkäkin pölyttäjät käyvät eri kasvien kukissa ja mitkä ovat parhaita pölyttäjiä. Nämä tiedot auttavat ymmärtämään mitä kasveille tapahtuisi, jos joku pölyttäjä häviäisi vaikka ilmastonmuutoksen seurauksena.
Koska kysymykset ovat monimutkaisia, niitä on paras tutkia ympäristössä, missä lajimäärä on pieni. Siksi Grönlanti oli hyvä tutkimusympäristö.
Tein tutkimusta Zackenbergin tutkimusasemalla Koillis-Grönlannin kansallispuistossa. Se sijaitsee Kilpisjärveltä noin 1500 kilometriä luoteeseen, Norjan- ja Grönlanninmeren länsipuolella.
Tutkimusasema on saanut nimensä Zackenberg-vuoren mukaan. Kasvillisuus alueella on samantyyppistä kuin Kilpisjärvellä, mutta tunturikoivikoita ei ole. Pajut ja vaivaiskoivut ryömivät aivan matalana maan pinnassa.
Vuosina 2012–2018 tein Grönlantiin neljä tutkimusretkeä eri tutkimusprojektien merkeissä, ja sain viettää siellä yhteensä viisi kuukautta. Oheisesta kuvagalleriasta ja videolta pääset katsomaan, mitä näin tutkimusretkilläni Zackenbergissa.
Lapinvuokon tärkeimpiä pölyttäjiä ovat sukaskärpäset, joihin tavallinen huonekärpänenkin kuuluu.
Zackenberg-vuoren huipun tuntumasta avautuu näkymä koko Youngin vuonolle ja yli 30 kilometrin päässä siintävälle avomerelle. Vuoren huippu kohoaa yli 1300 metriin merenpinnan yläpuolella.
Päiväunilta yllätetty naali raottaa silmäänsä. Koska naaleja ei ole metsästetty enää vuosikymmeniin, ne eivät juurikaan pelkää ihmistä. 1900-luvun alusta 60-luvulle asti Koillis-Grönlannissa kävi runsaasti tanskalaisia, norjalaisia ja ruotsalaisia turkismetsästäjiä.
Tundralla pesii useita lajeja kahlaajia. Pulmussirri hautoo kukkineiden lapinvuokkojen katveessa. Zackenbergissa pesii myös iso- ja suosirrejä, karikukkoja, tyllejä, vesipääskyjä ja isovesipääskyjä.
Ikirouta ulottuu maan pinnalle. Kesän aikana maan pintakerros sulaa, enimmillään reilun puolen metrin syvyyteen saakka elokuun loppupuoliskolla.
Fiskehytten on norjalaisten turkispyytäjien kesällä 1949 rakentama kalamaja. Se on yksinkertainen kattohuovalla päällystetty lautamökki, jossa on kerrossänky ja tulisija. Hätätapauksessa piskuinen mökki toimii myös saunana. Kesällä 2016 saunoimme siellä, vaikka lämpötila ei kohonnut 60 astetta korkeammaksi. Vilvoittelemaan pääsi pulahtamaan hyiseen Grönlanninmereen. Mitä suomalainen ei saunan eteen tekisi!
Kesällä 2018 odottelimme lumien sulamista. Lunta tuli talven ja kevään aikana enemmän kuin koskaan aiemmin aseman yli 20-vuotisen historian aikana. Pieni Fiskehytten oli vielä hautautuneena lumeen 30. kesäkuuta.
Tanskalaiset tutkimusmatkailijat rakensivat kesällä 1947 pienen tukikohdan tutkimusmatkoilleen. Se oli tanskalaisten käytössä vuoteen 1950 saakka, sitten brittiläisten tutkimusmatkailijoiden käytössä vuosina 1952–1954. Vastaavia pieniä mökkejä tai niiden raunioita on pitkin Koillis-Grönlannin rannikoita yli 300. Tosin vain 59 niistä kelpasi asumukseksi koko talven yli, muut olivat tilapäisiä suojia.
Aurinko paistaa pohjoisen solasta elokuun alussa. Se enteilee päättyvää kesää. Aurinko laskee yöttömän yön jälkeen ensi kerran kello 23.04 elokuun 12. päivä, ja nousee uudelleen vielä saman vuorokauden aikana, klo 23.48. Kaamos kestää neljä kuukautta marraskuun alusta helmikuun alkuun. Viimeinen auringonnousu ennen neljän kuukauden yötöntä yötä nähdään 29. huhtikuuta.
Kesän 2016 loppuhuipennus oli retki Sandøn saarelle. Olin apuna laskemassa tiiralokki- ja lapintiirakolonian pesiä, poikasia ja munia. Sama saari on myös mursujen suosiossa. Videolta näet mursujen hektisen kesäpäivän rannalla.
Kuvat ja video: Riikka Kaartinen
Lue lisää Grönlannista ja arktisesta alueesta Suomen Luonnon Arktis-teemanumerosta 2/2019!