Pitääkö olla huolissaan, kun täällä Järvenpäässä polkujen varsilla ja puistoalueilla ruohon syrjäyttää pihatatar? Monissa paikoissa jo yli puolet nurmesta on tatarta vihreänään, ja vieressä ruoho on jo ruskeaa. Liekö kysymys kuumasta kesästä?

Pihatatar kasvaa hyvin karuissakin elinympäristöissä. Kuva: Anna Tuominen / Suomen Luonto

Ei siitä huolissaan tarvitse olla. Pihatatar tulee helposti paikoille, joilla muuta kilpailevaa kasvillisuutta ei ole. Helteissä palaneelle nurmikolle syntyneet kasvittomat laikut kelpaavat hyvin.

Varta vasten perustettu nurmikko vaatii paljon hoitoa – kastelua, leikkuuta, lannoittamista ja täydennyskylvöjä. Nurmikko koostuu lähinnä erilajisista heinistä, kuten raiheinästä, niittynurmikasta, nadoista ja rölleistä. Siemenseos valitaan paikalle käyttötarkoituksen mukaan.

Kun tarvitaan nopeasti vihreää, valtalaji on raiheinä. Tallausta sietää paremmin natavaltainen seos. Mikään nurmikko ei tahdo kestää pitkäkestoista hellettä ja sateettomuutta vaan vaatii kastelua säilyäkseen vihreänä.

Voitaisiinko puisto- ja pihanurmikoiden kanssa toimia toisin? Helteitä ja kuivuutta kestäviä vaihtoehtoja on olemassa: luonnosta mallia voi katsoa vaikka kuivilta kalliokedoilta, paisteisilta rinteiltä, hiekkaisilta ratapihoilta tai piennarkedoilta. Niillä elää lukuisa joukko kuivuutta hyvin kestäviä lajeja: kissankäpälää, kangasajuruohoa, mataroita, päivänkakkaraa, peurankelloa, jänönapilaa, kaunokkeja, vain muutaman mainitakseni.

Osa lajeista on yksivuotisia, jotka tulevat ja menevät kesän sääolojen mukaan – siemenet säilyvät maaperän siemenpankissa epäedullisten jaksojen yli. Monilla monivuotisista lajeista on syvälle maahan ulottuvat juuret, joiden avulla ne pärjäävät pitkienkin kuivien jaksojen yli.

Luonto on kehittänyt muitakin sopeumia kuivuuteen: karvaisia, vahapeitteisiä, neulasmaisia, pikkuruisia ja taaksepäin kääntyviä lehtiä, joiden avulla kasvien haihdunta hidastuu. Kaktuksia meillä ei ole, mutta kotimaiset maksaruohommekin osaavat säilöä vettä!

Luonnonkasveista koostuva keto ei perustamisen jälkeen vaadi kastelua, lannoittamista eikä säännöllistä leikkaamista. Hoidoksi riittää niitto kerran kesässä. Luonnonkukkaketo on kaunis, kestävä ja kustannustehokas – ja pörriäiset kiittävät!