Uuden uhanalaisuusarvion mukaan Euroopassa vakituisena esiintyvistä 142 sudenkorentolajista peräti 29 lajia on uhanalaisia Euroopassa ja 30 EU:n alueella.

Uhanalaisten sudenkorentolajien määrä on kasvussa, sillä edellinen vuonna 2010 tehty arvio päätyi pitämään 21 lajia uhanalaisena Euroopassa ja 22 lajia EU:n alueella.

Euroopassa uhanalaisiksi arvioitujen joukossa on peräti kymmenen Suomessa esiintyvää lajia. Muutos on hurja, sillä vuoden 2010 arviossa yhtäkään meillä esiintyvää lajia ei luokiteltu Euroopassa uhanalaiseksi. Eurooppaa suppeammalla EU:n alueella uhanalaiseksi arvioitiin 2010 kuitenkin yksi laji, kääpiötytönkorento (Nehalennia speciosa), jonka luokitus oli vaarantunut (VU).

Pikkulampikorento

Euroopassa vähenevät lajit pärjäävät vielä Suomessa

Hämmästyttävintä on, että uudessa, kesällä 2024 julkaistussa, uhanalaisten sudenkorentojen luettelossa on lukuisia Suomessa yleisiä lajeja. Euroopassa erittäin uhanalaisia (EN) ovat siniukonkorento (Aeshna juncea), tummasyyskorento (Sympetrum danae) ja elokorento (S. flaveolum). Vaarantuneita (VU) ovat ruskoukonkorento (A. grandis), keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum), kuutytönkorento (C. lunulatum), välkekorento (Somatochlora metallica), pikkulampikorento (Leucorrhinia dubia), isolampikorento (L. rubicunda) ja punasyyskorento (Sympetrum vulgatum).

Kuutytönkorentoa lukuun ottamatta näitä lajeja on Suomessa pidetty ja voidaan ehkä vieläkin pitää yleisinä.

Kyseiset lajit on Euroopassa arvioitu uhanalaisiksi taantuvan trendin vuoksi. Niitä on viimeisimmällä kymmenvuotisjaksolla (2010-2020) tavattu yhä harvemmilta 2 km x 2 km -ruuduilta kuin aiemmin, havaintoaktiivisuuden lisääntyminenkin huomioiden.

Siniukonkorento ja tummasyyskorento ovat Euroopassa vähentyneet kymmenessä vuodessa puoleen. Seuraavan kymmenen vuoden aikana monien lajien ennakoidaan häviävän kokonaan eri maista ja alueilta Keski- ja Länsi-Euroopassa.

Raportin tausta-aineisto kertoo, että taantumista on havaittu myös Pohjoismaissa. Suomessa taantuneisiin lajeihin kuuluvat siniukonkorento, tummasyyskorento, ruskoukonkorento, keihästytönkorento ja pikkulampikorento.

Joidenkin lajien havaintojen väheneminen saattaa kuitenkin johtua siitä, että kiinnostus on kohdistunut EU-direktiivillä suojeltuihin lajeihin sekä harvinaisiin lajeihin eikä yleisten lajien havaintoja ole syötetty tietokantoihin yhtä innokkaasti.

Uudet lajit valloittavat Suomea

Vaikka monien lajien trendi on laskeva, toiset sudenkorentolajit ovat yleistyneet ja levinneet entistä laajemmalle.

Suomessa on 2000-luvulla tavattu kaksitoista maalle uutta sudenkorentolajia, joista vuodesta 2010 alkavalla ajanjaksolla yhdeksän. Viimeisin maalle uusi laji on kesällä 2024 löytynyt kiilaukonkorento (Aeshna isoceles). Suomessa tavattujen sudenkorentolajien määrä on nyt 64.

Maalle uusista lajeista ovat Suomessa viime vuosina yleistyneet varsinkin näyttävä keisarikorento (Anax imperator) ja saman suvun sormusukonkorento (A. parthenope).

Muihin Suomessa 2000-luvulla voimakkaasti yleistyneisiin lajeihin kuuluvat mm. kirjoukonkorento (Aeshna cyanea) ja eteläntytönkorento (Coenagrion puella). Ennen melko harvinainen kirjoukonkorento vaikuttaa jo siniukonkorentoa yleisemmältä. Kirjoukonkorentoon ovat monet ulkoilijat päässeet tutustumaan Etelä- ja Keski-Suomen hiekkateillä, sillä lajin koiraat saalistavat usein lähellä tien pintaa edestakaisin lentäen.

Suotuisa kehitys koskee rehevissä vesissä esiintyviä sudenkorentolajeja ja niin kutsuttuja generalisteja, joiden toukat kykenevät lisääntymään monenlaisissa ympäristöissä. Taantuva trendi koskee erityisesti karujen vesistöjen lajeja. Huomionarvoista on myös, että uhanalaisissa lajeissa ei ole varsinaisia virtavesien lajeja, vaan Euroopassa uhanalaisiksi luokitellut lajit, jotka esiintyvät Suomessa, elävät toukkina lähinnä seisovissa vesissä. Välkekorento on pieni poikkeus, sillä sen toukat elävät yleisesti sekä seisovissa että virtaavissa vesissä.

Huomionarvoista on myös se, että uuden arvion mukaan yksikään Suomessa esiintyvistä suojelluista sudenkorentolajeista, niin kutsutuista direktiivilajeista, ei ole uhanalainen Euroopassa. Kaksi Suomessa tavattua direktiivilajia on kuitenkin luokiteltu melkein uhanalaisten eli silmälläpidettävien (NT) lajien joukkoon. Ne ovat sahalehteä kasvavissa järvissä lisääntyvä viherukonkorento (A. viridis) ja vain kerran Suomessa tavattu idänjokikorento (Stylurus flavipes).

Elokorento

Äärisäät, saasteet ja rakentaminen uhkina

Raportin mukaan uhanalaisten sudenkorentojen keskeiset uhat Euroopassa ovat ilmastonmuutos ja äärimmäiset säätilat, saastuminen, vesistöjen rakentaminen ja maa- ja metsätalous.

Pohjoiset lajit taantuvat myös siksi, että etelästä leviävien generalistien toukat vievät elintilaa muiden sudenkorentolajien toukilta. Tarkkaa tietoa lajien välisestä kilpailusta ei ole, mutta esimerkiksi siniukonkorennon arvellaan kärsivän muiden sudenkorentolajien leviämisestä ja yleistymisestä. Myös Euroopassa vieraslajina esiintyvää aurinkoahventa pidetään monien sudenkorentolajien uhkana.

Asiantuntijaryhmän laatiman raportin julkaisivat Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN ja Euroopan komissio.