Kriisejä riittää: sodat, pandemiat, ilmasto, luontokato, jätteet, syrjäytyminen, jengit, siirtolais- ja poliittinen liikehdintä ahdistavat ja painavat mieltä. Harva tulee miettineeksi miten nämä kaikki linkittyvät toisiinsa.

Elämä kuten ennenkin ei enää ole vaihtoehto: se on johtanut meidät kriisistä toiseen.

Elämä kuten ennenkin ei enää ole vaihtoehto: se on johtanut meidät kriisistä toiseen. YK:n sosiaalisen kehityksen tutkimuslaitoksella (UNRISD) uskotaan ja tehdään työtä sen eteen, että parempaan tulevaisuuteen päästäisiin maailmanlaajuisen eko­sosiaalisen yhteiskuntasopimuksen avulla. Laitoksen tutkimuskoordinaattori Katja Hujon mielestä kaikki kiertyy aikansa eläneeseen ja rikkoutuneeseen yhteiskuntasopimukseen. Eriarvoistuminen on monen kriisin juurisyy, vahvistaja ja seuraus.

Tarvitaan uusi yhteiskuntasopimus, joka maailman mittakaavassa oikaisee sosiaalista ja taloudellista epätasa-arvoa ja huomioi luonnon ja ilmaston kaikessa päätöksenteossa. Sopimuksen täytyy pohjautua oikeuteen, tasa-arvoon ja kestävyyteen, ja sen täytyy huomioida maailmanlaajuiset trendit kuten globalisaatio, teknologinen muutos, ikääntyminen, siirtolaisuus, kaupungistuminen ja maailmassa vallitsevan voimatasapainon muutokset.

Samalla kertaa on kyettävä ratkaisemaan monta haastetta – viheliäinen ongelma. Mutta aivan kuten ongelmat tuntuvat kasautuvan kriisien kiihtyessä, myös positiivinen kierre on mahdollinen. Kun yksi asia muuttuu paremmaksi, se sysää muitakin
kehityskulkuja myönteisemmälle uralle. 

Suomessa kuten muuallakin pitää ymmärtää, että viheliäistä ongelmaa ei voi taklata pelkällä teknologialla tai win-win ratkaisuilla. Talouteen, elämäntapoihin ja kulutukseen tarvitaan korjaussarja. Kaikki on pidettävä mukana, on kyettävä varmistamaan oikeudenmukainen taakan- ja tulonjako. Kiihtyvä eriarvoistuminen on pysäytettävä samalla kun muunlajisten ja luonnon kiistattomat oikeudet taataan.