4/2026

Haasteita kokeneellekin talviruokkijalle on voinut aiheutua kovana talvena. Ensin metsämaat olivat litimärkiä kuukausien ajan. Saderintamat vesisateineen ylittivät Suomea toinen toisensa jälkeen. Välillä satanut lumi suli laajoilta alueilta eteläisessä ja keskisessä Suomessa osin Kainuuta myöten.

Sitten iskivät pakkaset ja kaikki jäätyi. Se voi vaikuttaa paljon ravinnon saamiseen, myös kätköihin. Onneksi vesisateet eivät ole kovettaneet lumisateiden tuomia uusia hankia ainakaan kovin laajasti.

Hömötiainen syö mielellään rasvaa, kauranjyviä ja kuorittuja auringonkukan siemeniä talviruokinnalla.

Ensi viikko on tilastollisesti vuoden kylmin. Toki päiväkin on jo merkittävästi pidentynyt ja ravinnon hakuun on enemmän aikaa. Pohjoisessa kaamoskin on tammikuussa ohitettu. Mutta näillä säillä kannattaa olla huolellinen ruokintapaikan ylläpidossa. Se auttaa metsän lintuja, joista moni laji on uhanalainen ja uhanalaisuus etenee trendin omaisesti. Mikään ruokintapaikka ei tokikaan korvaa sitä, että itse metsä on hyvinvoiva, monimuotoinen, ja että siinä on eri-ikäisiä ja monen lajisia puita, myös vanhaa metsää. Se on niin luonnonmetsän kuin talousmetsänkin ainoa kestävä tulevaisuus ja sen kalliimmaksi käy mitä kauemmin nykymeno ilman selkeitä korjausliikkeitä jatkuu.

Kuusitiaianen hakkaa siementä, jota se painaa oksaa vasten kynsillään.

Ruokinnan voi aloittaa vielä talvellakin, kunhan huolehtii siitä, että ruokinta jatkuu säännöllisesti kevääseen ja ruokaa on joka päivä saatavissa lumen sulamiseen saakka.

Blogin kuvat ovat viime viikolta talviruokintapaikalta Sipoosta.

Tilaa Suomen Luonto!

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Tilaa nyt!