Haikaran ja merilokin kalakiista
Harmaahaikara on taitava kalastaja kevätsulissakin. Sillä on nopea isku ja vahva nokka. Isokokoinen merilokkikaan ei uskalla kalavarkaisiin.
Harmaahaikara on taitava kalastaja kevätsulissakin. Sillä on nopea isku ja vahva nokka. Isokokoinen merilokkikaan ei uskalla kalavarkaisiin.
Jos meren rannat ovat jäässä, joki on joka tapauksessa sula, tässä Matsalunlahti ja siihen laskeva Kasarinjoki. Niinpä harmaahaikarat aikaisina muuttajina suuntaavat joelle. Sillä edellytyksellä kuitenkin, että vesi ei ole liian vuolas. Pitää olla tilaisuus iskeä nopealla kaulalla ja voimakkaalla nokalla särjen sukuisia kaloja. Harmaahaikara iskee varsin isojakin, joskus lähes itsensä painoisia, ei toki kokoisiaan.
Merilokki tulee välillä kyttäämään kalavarkaisiin muutaman askelen etäisyydelle, mutta harmaahaikara on kingi. Isokokoinen lokki kunnioittaa hyvin tarkasti harmaahaikaraa, sen nopeaa tikarin iskua. Kalavaras ei halua siipeensä. Ainoastaan haikaran jättämän kalan se voi saada. Kun haikara kääntyy kohti lokkia, perääntyy lokki hyvin äkkiä riittävälle etäisyydelle. Ei jää pienintä epäilystä, kumpi pitää kalan, jos kiista kärjistyy.
Sellaiset keväät, jolloin lintuja kokoontuu joelle, ovat mieluisia. Nyt se riippuu tulevista säistä ja yöpakkasista. Linturetkeilijän katseltavaksi toivottavasti tarjoutuu mielenkiintoisia tilanteita.