Kun valoisa aika käy loppuvuodesta vähiin, luonto hiljenee. Retkeilyä aikainen pimeäntulo ei estä, mutta päivämatkat on sovitettava vähäisen valon mukaan, ellei sitten halua taivaltaa pimeän sylissä otsalampun valossa. Kun yön yli retkellä leiriytyy ennen Auringon laskua, on koko ilta aikaa nauttia hämärän hiljattaisesta saapumisesta ja lopulta pimeyden tarjoamasta tunnelmasta.

Auringonlaskun aika

Auringonlaskusta puhutaan monesti jo silloin, kun taivaan pallo on vasta matkalla alaspäin kohti horisonttia. Virallisesti auringonlasku on kuitenkin se hetki, jolloin Auringon kiekon yläreuna koskettaa horisonttia.

Koska ilmakehä taittaa valoa, näemme yhä Auringon, vaikka se on todellisuudessa painunut jo taivaanrannan taakse. Aivan tarkkaa hetkeä auringonlaskuun ei voi laskea etukäteen, sillä ilmakehä taittaa valoa hieman eri tavoin ilmanpaineesta ja lämpötilasta riippuen. Sitä kutsutaan refraktioilmiöksi. Joskus horisontin lähellä oleva Aurinko ja Kuu näyttävät litistyneiltä, tai jopa vihreiltä, tai niistä on ikään kuin irtautunut palasia. Syy johtuu nimenomaan taitekertoimeltaan erilaisista ilmakerroksista, jotka tekevät tepposiaan katselijalle.

Aurinko saattaa näyttää litistyneeltä horisontin taa painuessa.

Yhteiskunnallisessa hämärässä näkee vielä puuhastella

Pimeys ei saavu heti Auringon painuessa mailleen, vaan ilmakehä siroaa valonhiukkasia vielä pitkän aikaa näkökenttäämme. Kun Aurinko sukeltaa horisontin alle, alkaa hämärä. Viimeiset säteet voivat vielä osua korkeammalla oleviin pilvimuodostelmiin.

Ensin saapuu porvarillinen hämärä eli nykyaikaisittain yhteiskunnallinen hämärä, jota kestää lyhimmillläänkin Suomessa kolme varttia. Vielä ei ole kiire kaivaa otsalamppua, sillä leirissä näkee hyvin tehdä illan askareita luonnonvalossakin. Siitä myös nimitys porvarillinen hämärä tulee: se on perua keskiajalta, jolloin selkeällä ilmalla käsityöläiset ja porvarit näkivät vielä tehdä ulkotöitä. Tuon hämäräjakson lopulla alkavat erottua taivaalta kirkkaimmat tähdet ja planeetat.

Hämärän alussa auringonsäteet voivat vielä yltää korkealla matkaaviin pilviin.

Merenkulkijan hämärä sytyttää tähtitaivaan

Yhteiskunnallinen hämärä syvenee entisestään nauttiseksi hämäräksi eli merenkulkijan hämäräksi. Auringon kiekon keskipiste on tuolloin 6-12 astetta horisontin alapuolella. Viimeistään nyt retkeilijä kaivaa otsalamppunsa esiin, mikäli mielii jatkaa iltapuhteita.

Meren ja taivaan erottava horisontti on edelleen nähtävissä. Tähtiä syttyy yhä enemmän taivaalle. Tänä aikana entisajan merenkulkijat pystyvät käyttämään sekstanttia mitatakseen tähdistä ja horisontista omaa olinpaikkaansa.

Taivaan tähdet syttyvät

Hämärän loppua vai jo pimeyttä?

Astronominen eli tähtitieteellinen hämärä on hämäränjakson viimeinen vaihe. Jos on valosaasteen ulottumattomissa, silloin himmeimmätkin tähdet paljastuvat taivaankannen tummuudesta. Käytännössä tämä hämärä koetaan jo pimeänä. Tähtitieteellinen hämärä tarjoaa tähdistä kiinnostuneille mahdollisuuden taivaan tähtikuvioiden tarkkailuun.

Tähtikuviot ja linnunrata erottuvat valosaasteettomissa paikoissa jo ennen pimeän alkamista.

Virallisesti pimeys saapuu vasta, kun Auringon keskipiste on enemmän kuin 18 astetta horisontin alapuolella. Pimeän yötaivaan kirkkaus on vain 1/400 000 siitä, mitä se oli hämärän alettua, eikä auringonvaloa siroa ilmakehästä enää juuri lainkaan.

Käytännössä olosuhteet kuitenkin vaihtelevat myös pimeän aikaan. Kun täysikuu loistaa taivaalla, voi pimeäkin tuntua hämärältä. Toisaalta kauempaa kantautuva valosaaste saattaa heijastua taivaan alhaalla roikkuvista pilvistä tehden yöstä valoisamman kuin tähtikirkkaana yönä.

Täysikuun loisteessa keskellä marraskuista yötä pimeäkin voi tuntua hämärältä.

Hämärän ajan pituus vaihtelee

Hämärän pituus saman vuorokauden aamuna ja iltana on sama. Aamulla hämärän vaiheet saapuvat vain päinvastaisessa järjestyksessä. Niinpä retkeilijä pääsee keittelemään aamupuuronsa ilman otsalamppua yhteiskunnallisessa hämärän vallitessa.

Aamun yhteiskunnallinen hämärä juuri ennen auringonnousua.

Hämärän aika kuitenkin vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Se se kestää sitä pidempään, mitä loivemmin aurinko nousee ja laskee. Marraskuun alussa hämärä kestää Pohjois-Suomessa Etelä-Suomea noin puolituntia kauemmin. Hämärä kesto Suomen päälaella on noin tunnin ja vartin, kun Suomineidon helmoissa hämäryyttä koetaan vain 45 minuuttia.

Nyt onkin oiva aika lähteä nauttimaan aamujen ja iltojen hämäränhyssystä ja öiden pimeän hetkistä!

Lue myös aikaisemmin kirjoittamani vinkit pimeäretkeilyyn.