Vesi on niin kylmää, että se tuntuu poltteena kehossa. Kylmyys salpaisi hengityksen, jos en keskittyisi rauhallisesti puhaltamaan ulos ja vetämään ilmaa takaisin sisään uintivetojeni rytmiin. Lasken samalla uintivetoja. Voimakas kipu iskee kehoon; ensin se tuntuu sormenpäissä ja varpaissa, kunnes leviää aaltoina koko kroppaan. Keho laittaa hanttiin, sillä eihän sen täällä kuuluisi olla. Jos keho laittaa hanttiin, niin laittaa myös mieli.

Missä on se talviuinnin hurmos? Miksi en kestä kylmää vettä kuin muutaman sekunnin?

Vuosi sitten ihmettelin talviuinnin hehkutusta ja halusin tietää, voisiko talviuinnista löytää nautintoa. Talviuinti on uintia kylmien vesien aikaan. Talviuintikausi alkaa, kun veden lämpötila laskee alle kymmenen asteen. Päätin asettaa itselleni tavoitteen: käydä uimassa vuoden loppuun saakka luonnon vesissä vähintään kaksi kertaa viikossa. Epäilin, että jossain vaiheessa luovuttaisin tämän haasteen kanssa, sillä niin kamalalta kylmään veteen meno tuntui.

Marraskuun lopulla tuskailin edelleen talviuinnin kamaluuden kanssa. Ihon pintaverenkierto ja etenkin raajojen ääreisosien verenkierto heikkenevät kylmässä, ja se aiheuttaa lihaksissa hapenpuutetta. Hapenpuute tuntuu viiltävänä kipuna ja tuota kipua tuntui olevan mahdoton kestää. Halusin päästä voitolle ikävästä tunteesta tai ainakin oppia sietämään sitä, enkä siis ollut vielä valmis luovuttamaan haasteen suhteen. Pelkäsin, että aika loppuu kesken ja jäät pilaavat kokeiluni, enkä pääse tavoitteeseeni löytää talviuinnista nautintoa. Päätin siis lisätä uintikertoja. Alun muutama uintiveto oli sentään pidentynyt jo kymmeneksi ja sitten viideksitoista vedoksi.

Tuli joulukuu ja sen lopussa pikkupakkaset. Joulu-uinnin tein rikkomalla riitteen vedenpinnasta ja pulahdin otsalampun valossa tummaan veteen. Tämähän menee jo rutiinilla, mietin. Olin kuin huomaamatta tehnyt uimisesta tavan, enkä jännittänyt enää joka ikistä pulahdusta. Tähtien alla oli tunnelmallista olla hetki mustan veden syleilyssä.

Vuodenvaihteessa jo pelkäsin talviuintikauteni loppuvan pakkasiin ja lisäsin uintikertoja niin, että kävin jokapäiväisen aamu-uinnin lisäksi vielä toisen tai kolmannenkin kerran vedessä. Laskin edelleen uintivetoja lisäten niitä yhden tai kaksi joka päivä. Kipu tuli vasta jossain 20–25 rauhallisen uintivedon kohdalla, mikä tarkoitti suunnilleen minuuttia vedessä. Se tuli kuitenkin huomattavasti lievempänä kuin aikaisemmin, enkä enää antanut kivulle päätäntävaltaa. Tuon viikon päätteeksi uin pisimmillään vedessä kaksi minuuttia. Ja huomasin jääneeni salakavalasti koukkuun uimiseen – olihan itselle asettamani talviuintihaaste loppunut vuodenvaihteessa, mutta en todellakaan halunnut luopua siitä!

Uinti antoi piristysruiskeen aamulla ja iltapäivällä, toisaalta rauhoitti mielen illalla. Lihasjumit ja kolotukset olivat poissa. Tunsin oloni iloiseksi ja energiseksi, toisaalta tyyneksi ja seesteiseksi. Kaiken sen kivun jälkeen olin löytänyt sittenkin talviuinnista sen nautinnon, jota monet hehkuttavat. Olin saanut mieleni hallintaan. Ja olin ennen kaikkea onnellinen siitä, että en ollut luovuttanut kylmänkivun edessä.

Talviuinti alkaa, kun veden lämpötila laskee alle kymmenen asteen. Eli nyt, kun vedet viilenevät, on taas aika aloittaa talviuintikausi. Uida voi hyvin ilman saunaakin, joten uiminen ei ole saunoista kiinni.

Ottaisitko sinä talviuintihaasteen vastaan ja antaisit sille mahdollisuuden?

avantouintiluonnovedettalviuintiuinti

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!