Risto Sulkava

Harajuuri, toiselta nimeltään korallijuuri, on pieni ja melko vaatimattoman näköinen orkidea. Nimensä se on saanut korallimaisesti haralleen haaroittuvasta juuresta. Juurta ei kuitenkaan kannata repiä esille, sillä harajuuri on harvinaistunut elinympäristöjensä vähenemisen myötä. Juuri nyt on oikea aika etsiä tätä piilottelevaa kämmekkää, sillä se kukkiin parhaillaan.

Harajuuren kasvupaikka on korpi. Yleensä rinne, jossa valuva vesi ylläpitää paksua ja pehmoista rahkasammalmattoa ja pienehköt kuuset varjostavat maata sopivasti. Harajuuri tykkää ravinteikkaasta vedestä, eli on sen kasvupaikalla yleensä saatavilla pohjavettä. Tihkupinta tai siitä laskevan noron sammalikko ovat otollisia paikkoja etsiä lajia. Etsintä voi kuitenkin ottaa aikaa, sillä harajuuren havaitseminen tarvitsee hieman keskittymistä. Sillä ei ole näkyviä lehtiä tai värejä, vain alle kymmensenttinen kukkavarsi jossa pikkuruiset kukat.

Vaikka useimmat kasvikirjat väittävät harajuurta yleiseksi, on selvää, että laji on vähentynyt dramaattisesti. Sille soveltuvat kasvupaikat on lähes poikkeuksetta ojitettu tai hakattu ja myllätty. Tänä kesänä olen kuitenkin onnistunut bongaamaan harajuuren jo muutamaan kertaan – johtuen tavallista tarkemmasta soiden korpilaiteiden kulkemisesta. Harajuuresta tulee aina mukava olo. Niin pieni ja huomaamaton, mutta muiden orkideojen tapaan harajuuressakin on jotakin tenhoavaa.

Joko olet löytänyt kesän harajuuresi? Sen löytäessäsi olet uhanalaisella luontotyypillä. Harajuuren kasvupaikkaa – luonnontilaista korpea tai noroa – suojelevat periaatteessa metsälaki (norojen osalta) ja FSC-sertifikaatti (niillä joilla on himpunverran parempi sertifikaatti on käytössä). Käytännössä näitä luonnoltaan hienoja korpilaikkuja ei kuitenkaan metsätaloustoimissa juurikaan huomata. Ensimmäiset kokemukset myös FSC-sertifikaatista näyttävät, että korpien löytäminen on jostakin syystä poikkeuksellisen vaikeaa myös sertifioijille. Harajuuri siis pysyy harvinaisena tai harvinaistuu yhä.

Harajuurikorpiorkidea