Minulla ei ole perhosharrastajan taustaa, mutta parina viime kesänä olen laskenut päiväperhosia kotini lähellä Helsingin Myllypurossa. Kiinnostuksen pääkaupungin perhosiin herätti vanha tutkimusaineisto, johon pohjaavaa julkaisua olin mukana tekemässä.

Kaksikymmentä vuotta sitten Helsingissä laskettiin perhosia tavalla, josta useimmat luonnontutkijat vain uneksivat. Yhteensä yli 200 laskentalinjaa perustettiin tasaisesti Helsingin eri osiin ydinkeskustasta kaupungin laidoille. Suurin osa noin kilometrin pituisista linjoista onnistuttiin laskemaan neljä kertaa kesän aikana.

Vanha aineisto tarjoaa kiinnostavan kurkistuksen parinkymmenen vuoden takaisen Helsingin luontoon. Esimerkiksi tesmaperhonen havaittiin lähes puolella neljään kertaan lasketuista linjoista ja idänniittyperhonen kahdeksalla prosentilla linjoista. Molemmat lajit ovat yleisiä Suomessa ja itselleni tuttuja maaseudun pientareilta ja kesantopelloilta. Kaupungissa olen törmännyt niihin vain harvoin.

Idänniittyperhonen on tavallinen näky maaseudulla, mutta kaupungissa sitä tapaa harvoin. Kuva: Marjaana Toivonen

Useimpien päiväperhoslajien tapaan tesmaperhonen ja idänniittyperhonen kärsivät kaupunkirakenteen tiivistymisestä. Vanhaa perhosaineistoa sekä maankäyttö- ja asukastietoja yhdistämällä tarkastelimme urbaanisuuden vaikutuksia päiväperhosiin. Lähes kaikilla tarkastelluista 19 lajista runsaus tai esiintymistodennäköisyys laskivat, kun rakennetun alan osuus tai asukastiheys laskentalinjan ympäristössä nousivat. Eniten kärsivät elinympäristön suhteen erikoistuneet ja vähän liikkuvat lajit.

Jotkut lajit, kuten lanttuperhonen ja neitoperhonen, sietivät urbaania ympäristöä melko hyvin. Mikään laji ei kuitenkaan hyötynyt asukastiheyden tai rakennetun alan kasvusta.

Yllättävää on, että korkea asukastiheys selitti perhosten vähäisyyttä paremmin kuin suuri rakennetun ympäristön osuus. Rakentaminen kutistaa perhosten elinympäristöä, kun taas asukastiheyden vaikutus perhosiin on epäsuorempi. Toisaalta viheralueet saattavat olla tiheästi asutuilla alueilla intensiivisemmin hoidettuja ja siksi perhosten kannalta heikkolaatuisempia kuin harvemmin asutuilla alueilla. Myös ihmisten runsas liikkuminen voi häiritä perhosia.

Kangasperhonen, toiselta nimeltään vihernopsasiipi, lentelee loppukeväällä pääkaupungin aurinkoisilla metsälaikuilla. Hoidetummissa kaupunkipuistoissa se ei viihdy. Kuva: Marjaana Toivonen

Laadukkaat, hyvin dokumentoidut tutkimusaineistot ovat aarteita, joista on iloa vuosienkin päästä. Helsingin vanhan perhosaineiston ansiosta pääkaupungissa olisi erinomainen mahdollisuus selvittää, kuinka päiväperhosten esiintyminen on parissakymmenessä vuodessa muuttunut. Tämä vaatisi perhoslaskentojen toistamista vanhoilla paikoilla.

Monet entisistä laskentalinjoista ovat jääneet rakennusten alle. Toisilla linjoilla laskenta on edelleen mahdollista. Mitkä perhoset niillä lentelevät tänä päivänä? Mitkä ovat kadonneet?

kaupungistuminenperhosetpäiväperhoset

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!