Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi kaupungille uuden yleiskaavan viikko sitten torstain vastaisena yönä. Äänestysnumerot olivat selvät, sillä valtuuston kolme suurta puoluetta olivat etukäteen sopineet asioista. Kokoomuksella, Vihreillä ja demareilla on yli 50 valtuuston 85 äänestä. Yleiskaava ohjaa kaupungin suunnittelua pitkälle tulevaisuuteen.

Vain pienemmät puolueet, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit sekä SKP:n Yrjö Hakanen kannattivat viher- ja virkistysalueille rakentamisen vähentämistä ja helsinkiläisten mielipiteiden ottamista valmistelussa paremmin huomioon. RKP äänesti tyhjää.

Niinpä ei vaikuttanut se, että Vihreissä Jarmo Nieminen ja Leo Stranius lipesivät rintamasta. Hekään eivät voineet hyväksyä kaavan runsasta rakentamista arvoluontoon ja viheralueille. Eikä Keskuspuistoon rakentamisen erityiskysymyksessä vaikuttanut se, että Vasemmistoliitto äänesti Keskuspuiston puolesta ja sai mukaansa yhden demarin, Thomas Wallgrenin.

Kolmen puolueen rintama natisi, mutta piti.

***

Yleiskaavapäätöksen kanssa samoihin aikoihin Aleksi Neuvonen kirjoitti tärkeän blogin Entä jos ongelma onkin puolueissa. Siinä hän selostaa politiikan tutkija Peter Mairin ajatusta puolueiden ja kansan etääntymisestä toisistaan.

”Poliitikoista ja puolueista on tullut osa hallintoa, kansalaisista on tullut politiikan seuraajia, ei politiikan subjekteja”, Neuvonen summaa Mairin ajattelua.

Peter Mairin (1951–2011) pääteos ilmestyi 2013. Mairia pidetään yhtenä Euroopan briljanteimmista politiikan tutkijoista.

Kansalaisaktivisti Matti Ikonen vinkkasi sosiaalisessa mediassa, että mairilaisen kehityksen mukainen nykytila voisi sopia Helsingin kaupunkipolitiikkaan.

Peter Mairin ajattelussa puolueisiin perustuvalla demokratialla ei mene hyvin.

”The age of party democracy has passed. Although the parties themselves remain, they have become so disconnected from the wider society, and pursue a form of competition that is so lacking in meaning that they no longer seem capable of sustaining democracy in its present form.”

Näin alkaa hänen postuumisti julkaistu pääteoksensa Ruling the Void. The Hollowing-Out of Western Democracy (Verso, 2013)

Peter Mair toistaa kirjassa ja sitä edeltäneissä artikkelissa eri tavoin esiin havaintoa ja väitettä, jonka mukaan ”kansalaisista on tullut osallistujien sijaan katsojia”. Koko Euroopassa on hänen mukaansa käynnissä muutos, jossa poliittinen eliitti siirtyy lähemmäs viranomaisten maailmaa ja ammattimaistuu osaksi hallintoa.

Kehitykseen kuuluu, että puolueet lähenevät Peter Mairin ja hänen tutkijakollegansa Richard Katzin mukaan toisiaan. Eräiden tulkintojen mukaan samalla puolueiden johto voi pyrkiä saamaan ryhmänsä tiukkaan kontrolliin, jolloin muiden puolueiden eliitin kanssa voidaan neuvotella vapaammin.

Samalla äänestäjien vaikutusmahdollisuus muuttuu ajattelun mukaan osin näennäiseksi. Vaaleissa puolueiden todelliset erot ovat pieniä, mutta äänestäjiin vedotaan mielikuvilla ja tarinoilla.

* * *

Tuoltahan Suomi yhä enemmän näyttää. Pisimmälle kehitys on ehkä kuitenkin mennyt kunnissa, kuten Helsingissä.

Konsensuksesta irtoaminen on eliitille luonnollisesti ikävää ja sellaista koskeva politiikka on kovaa. Helsingin Sanomat uutisoi 25.10., että Kokoomus, Vihreät ja Demarit jättivät Vasemmistoliiton, perussuomalaiset, Rkp:n ja Keskustan pois ensi vuoden budjettia koskevasta keskustelusta, koska nämä ”eivät pysyneet ruodussa yleiskaavassa”.

(edit 5.11. Sana alkuneuvottelu vaihdettu palautteen perusteella keskusteluun. Tapahtumien kulku ja ajoitus on epäselvä. Kaupungintalolla yleiskaava-äänestyksen alla Keskustan ryhmäkokoukseen osallistuneen Riku Eskelisen mukaan ainakin Keskustan valtuutetuilla oli äänestystä ennen se käsitys, että puolueet ”suljetaan pois budjettineuvotteluista, jos ne äänestävät ”väärin””. Pidän HS:n uutista asiasta hyvin arvokkaana.)

***

Äänestäjälle ja muilla kansalaisyhteiskunnan toimijoille vaivihkaa kehittynyt uusi poliittinen kulttuuri on ongelma., koska asiat sovitaan jo kauan ennen varsinaista päätöksentekoa suljettujen ovien takana.

”Moni valtuutettu ja asukas heräsi kaavan vaikutuksiin vasta, kun päätökset oli ryhmissä tehty”, totesi esimerkiksi Helsingin Lauttasaari-seuran puheenjohtaja Katri Penttinen äskettäin saaren lehdessä. Samaa kuulin toiseltakin kokeneelta kansalaisyhteiskunnan edustajalta; hänelle oli yllätys, että kaava lukittiin puolueiden neuvotteluissa niin voimakkaasti ennen laajaa julkista keskustelua.

Todellinen vaikuttaminen olisi pitänyt tehdä yli vuosi sitten, jolloin puolueet neuvottelivat kaavasta. Yleiskaavaan oli myöhäistä vaikuttaa silloin, kun suuret päätökset ovat ovella, siis ennen tämän syksyn valtuustoa ja kaupunginhallitusta, vaikka muodollisesti asiasta niissä päätettiinkin. Itsekin huomasin tämän Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen yleiskaavavaikuttamisen parissa toimiessani.

Kokoomuksen, Vihreiden ja demareiden väliset erot siinä, mitä yleiskaavaan oikein haluttiin, ovat jääneet paljolti piiloon. Tämä  sopii mairilaiseen kuvaan nykypolitiikasta.

Viime kesänä tehdyistä pienistä muutoksista saatiin sentään tietää hiukan Osmo Soininvaaran blogissa:

”En oikeastaan saisi kertoa neuvotteluista mitään, mutta kerron nyt kuitenkin, että vasemmistonliiton ja demarien intressit painottuivat itään, kokoomuksen länteen ja vihreiden keskelle.”

Ilmansuunnista siis tiedetään, mutta riittääkö tieto äänestäjälle poliittisten valintojen tekoon?

Vasta jälkikäteen ymmärrettiin, miksi  vaikuttaminen yleiskaavaan jäi loppuvaiheessa melko tuloksettomaksi. Oli turha muistuttaa viheralueiden tärkeydestä, koska jo yli vuosi sitten oli sovittu, että yleiskaava saa lohkaista paljon lähiluontoa ja arvometsiä,

Malmin lentokentän kulttuuriympäristö oli päätetty rakentaa. Niin sanottujen vihersormien heikentäminen Keskuspuistossa ja katkaiseminen ainakin kaavatasolla Itä-Helsingin Ramsinniemessä oli osa yleiskaavasopua.

Itä-Helsingin Ramsinniemi on osa yhtä Helsingin vihersormista. Yleiskaavan aineistoon kuuluvassa havaintomateriaalissa se katkaistaan.

***

Entä mikä on median rooli puolueiden muutoksessa? Ainakin kyseessä on iso haaste, koska mediakin helposti myöhästyy poliitikkojen suljettujen kokousten vauhdista. Median täytyy pystyä  ottamaan etäisyyttä eliittiin ja tunnistamaan ratkaisevat hetket, joina todellinen päätöksenteko eliitin parissa ja puolueiden ryhmissä tapahtuu. Nyt yleiskaavauutisointi keskittyi vaiheeseen, jossa suurista linjoista oli jo päätetty. Esimerkiksi Helsingin Sanomat  onnistui sinänsä tunnistamaan syksyn 2015 tärkeyden yleiskaavan linjauksille.

Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että  Helsingin Sanomien kaupunkisuunnittelua seuraava toimittaja näyttää (mielestäni, entä teidän mielestänne?) yhtyvän jutussaan kolmen suurimman puolueen tuohtumukseen siitä, että Vasemmistoliitto lähti puolustamaan Keskuspuistoa. Jutussa on voimakkaasti esillä kaupunkisuunnitteluviraston kanta, että ylin päättävä elin, valtuusto, oikeastaan sotkisi asioita, jos se muuttaisi ”kaupunkisuunnitteluviraston ja valtuustopuolueiden yhdessä sorvaamaa” kaavaehdotusta.

Sama toimittaja raportoi kansalaisyhteyskunnan tunnoista yleiskaavan hyväksymisen alla. Tuolloin Helsingin Senaatintorilla oli muun muassa Keskuspuisto-liikkeen, kaupunginosayhdistysten, Luonto-Liiton ja Malmin Lentoaseman ystävien mielenosoitus.

HS uutisoi muun muassa näin: ”Jos Senaatintorille keskiviikkona kerääntyneiden mielenosoittajien näkemyksen mukaan olisi päätetty yleiskaavasta, Helsinkiin ei seuraavina vuosikymmeninä rakennettaisi yhtään taloa uusille alueille”.

Tämä ei pidä paikkaansa, sillä Senaatintorilla huoltaan ilmaisseet järjestöt ja liikkeet hyväksyvät rakentamisen laajasti muualle kuin viheralueille. Torille kokoontuneet tahot ovat lisäksi aktiivisesti ehdottaneet viheralueita paremmin rakentamiselle sopivia alueita.

Mielenosoittajien luontohuolen juttu summasi näin: ”Kynttilöitä sytytettiin kaikille murhattaville puille ja heinänkorsille”, mikä sai erään mielenosoittajan lähettämään lehdelle vastineen, jonka mukaan ”sanavalinnat loukkaavat kaikkia meitä, jotka olimme torilla luonnon ja viihtyisän kaupunkiympäristön puolesta. Emme vastusta rakentamista, vaan peräänkuulutamme aitoa tiivistämistä”.

Sellaista yleiskaava ei nyt ottanut lähtökohdakseen. Tämä johtuu mielestäni ennen kaikkea siitä, että Kokoomus, demarit ja vihreät sivuuttivat pitkälti kansalaisyhteiskunnan äänen.

Kylttejä yleiskaavamielenosoituksen jälkeen Senaatintorilla 26.10.2016.

(Edit 4.11.2016 klo 23:30. Lisätty määrite vain pienemmät puolueet ymmärrettävyyden lisäämiseksi. Lisätty Thomas Wallgrenin nimi)