Kun muutimme Hämeen sydämeen pian kolme vuotta sitten, oli eräs asia, jonka jättäminen erityisesti kirpaisi: edellisessä kodissamme pihalla kasvoi laajoja yhtenäisiä idänsinililjakasvustoja. Niiden puskeminen esille jo ennen ruohikon vihertämistä, pienet, ensin vihertävät ja myöhemmin siniseksi muuttuvat kukannuput, käänsivät uuden lehden kevään kirjassa. Samoihin aikoihin puhkesivat kukkaan ensimmäiset sinivuokot.

Tästä näet kaikki Kevät saapuu -blogin kuvat yhtenä rimpsuna.

Hämeenlinnaan muutettuamme oli ilahduttavaa huomata ensimmäisenä keväänä, että täälläkin talon seinustalla, kohdassa johon aamuaurinko osuu, on rykelmä sinililjoja, skilloja. Ne ovat nyt avanneet kukkansa (kuva otettu tänään klo 9:40). Skillat kuuluvat parsakasveihin, mutta kattilaan niitä ei kannata laittaa: kasvi on myrkyllinen.

Eilen käydessäni lenkillä katse osui kahdessakin eri paikassa puusta putoavaan yksinäiseen ruskeaan lehteen, joka tarkemmin katsottuna osoittautuikin talvisijoiltaan liikkeelle lähteneeksi nokkosperhoseksi. Nuo kaksi lepattelijaa olivat ensimmäiset tänä vuonna.

Lintujen saapuminen on yksi asia. Mutta vielä väkevämpi merkki uudesta alusta ovat ensimmäiset kukkivat kasvit ja perhoset.

Otan kuvan kotitaloni yläkerran ikkunasta muutaman päivän välein, ja julkaisen sen täällä Kevät saapuu -blogissani. Pysy kanavalla ja seuraa kuinka kevät tavoittaa Hämeen! Twitteristä löydät minut nimellä @luontomies.