Ihminen, joka perehtyy johonkin asiaan, paitsi ymmärtää siitä asiasta paljon, myös saa itselleen kaupan päälle uuden vaiston juuri tuohon asiaan liittyen. Pahoittelut tästä monimutkaisesta aloituksesta, mutta tämä tulee mieleen aina kun puhe kääntyy aktiivisiin luonnon seuraajiin.

Tästä näet kaikki Kevät saapuu -blogin kuvat yhtenä rimpsuna.

Esimerkiksi kalastaja, jonka järvessä tapahtuu jotain merkillistä, vaistoaa sen hyvin nopeasti verkoilla käydessään: kalat tuntuvat vääriltä käsissä, ne ovat väärän värisiä, niitä on liikaa juuri siihen tiettyyn vuodenaikaan nähden tms.

Olen seurannut lintuja 11-vuotiaasta lähtien. Into on vaihdellut. Alku oli tietysti aikamoista lintukylpyä, sitten tulivat opiskeluvuodet, jolloin oli aikaa retkeillä enemmän kuin koskaan sen jälkeen. Sitten hiukan viileämpää, satunnaisia reissuja, pihan tuijottelua terapiamielessä, varpusten laskemista, yksinkertaisten asioiden ihmettelyä. Linnut ovat kauniita ja tarkoituksenmukaisen oloisia eläimiä.

Ajoittaisesta harrastuksen viilenemisestä huolimatta kerran hankittu vaisto on tallella.

Kun avasin tänä aamuna oven, vastaan pärähti heti pihakoivusta peipon yli-innokas laulusäe. Peipot ovat siis tulleet, ajattelin. Laululintujen kohdalla on helppo todeta tarkalleen se yö, jona ne ovat saapuneet juuri tietyille leveyksille. Ja täällä, Hämeen sydämessä, peipoilla tuo yö oli viime yö. Kun kiersin vähän kävellen lähikortteleita, peippoja oli joka pihassa lauluaan helskyttämässä. Ensi vaisto oven auetessa, että peipot ovat saapuneet, piti kutinsa.

Tässä ajatuksessa on jotain tavattoman kiehtovaa. Kontrollifriikille varsinkin: tiedän, mitä ympäristössäni tapahtuu. Saan siitä jonkin otteen. Kaikki ei ole vain järjestymätöntä hälyä. Ja jos peipot jonain keväänä jättäisivät saapumatta, alkaisin sitä ihmetellä.

No, illalla pihalätkän ja muun ajanvietteen lomassa pikkuiset havainnot jatkuivat: myöskin punarinnat olivat tulleet näille pihoille. Kurkistin Birdlifen Tiira-palveluun, ja havaitsin ihmeekseni, että punarintoja ei ole Hämeenlinnasta kirjattu viime viikon aikana lainkaan, peippojakin vain pari. Lienee merkki siitä, että peruslajeja Tiirassa jakavia harrastajia ei täällä juuri ole. Koska totta kai peippojen ja punarintojen etujoukkojen on täytynyt saapua tänne jo päiviä sitten.

Mutta tähän kortteliin, juuri näille reviireille, näihin pusikoihin ja puihin, ne saapuivat kuitenkin täsmälleen perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Vaan kevät jatkuu! Odotettavaakin on: jos vaisto ei petä, kahtakaan kokonaista vuorokautta ei kulu, ja leppälintu laulaa koirantalutuslenkin varrella eräässä korkeassa kuusessa. Katsotaan. Lupaan raportoida, toteutuiko tämä ennustus vai ei!

Otan kuvan kotitaloni yläkerran ikkunasta muutaman päivän välein, ja julkaisen sen täällä Kevät saapuu -blogissani. Pysy kanavalla ja seuraa kuinka kevät tavoittaa Hämeen! Twitteristä löydät minut nimellä @luontomies.