Juha Kauppinen

Päivät kuluvat seuraavaa kevään räjähdystä odotellessa – siis sitä, kun puut alkavat yhtäkkiä tunkea lehteä esille silmuistaan ja maisema muuttuu ruskeasta vihreäksi. Se on epäilemättä lähellä, onhan jo toukokuu. Rauhallinen kierros kahvikupin kanssa pihan ympäri kertoo, että koivujen ja kirsikkapuiden silmut ovat vielä tiukasti supussa, mutta niiden kärjet ovat alkaneet vihertää. Ruohikolla konttailu (luonnontieteellistä tutkimusta tämäkin, ei siis vappumöyrintää) paljastaa, että vihreätä puskee sieltäkin hitaasti mutta varmasti esille.

Tästä näet kaikki Kevät saapuu -blogin kuvat yhtenä rimpsuna.

Viimeiseksi ennen sisälle tuloani tsekkasin vielä terassin nurkalla kasvavan suuren vaahteran: sehän kukkii ennen kuin lehdet tulevat, siis ihan kohta. Lupaan siitä lähikuvan, koska mitään niin raikasta en nyt heti muista kuin vaahteran keltaiset kukat lehdettömissä oksissa. Toistaiseksi vaahteran silmut vasta aavistuksen punertavat.

Mutta se leppälintu: ei näy, eikä kuulu, vaikka kuinka tiirailen aamulenkillä talojen antenneita, joilla ne yleensä istuvat. Ovatko ne hylänneet koko korttelin?

Otan kuvan kotitaloni yläkerran ikkunasta muutaman päivän välein, ja julkaisen sen täällä Kevät saapuu -blogissani. Pysy kanavalla ja seuraa kuinka kevät tavoittaa Hämeen! Twitteristä löydät minut nimellä @luontomies.

HämeJuha KauppinenKevät saapuukirsikkapuukoivusilmutvaahtera