Viimeinkin koitti se aamu, jolloin ulko-ovea auki tyrkätessäni puutarhasta kuului korkealla vihellyksellä alkava leppälinnun laulu! Enteilyt siitä, että odotettu kevääntuoja olisi kokonaan hylännyt korttelin, osoittautuivat siis turhiksi. Miksi siltä kesti niin kauan saapua tänne Hämeen sydämeen, kun esimerkiksi eräs tuttuni jo hyvän matkaa yli viikko sitten kertoi leppälinnun tulleen omalle takapihalleen Savossa? Vaikea sanoa. Mitä muuttolinnut tekevät, kun ne ovat saapuneet Suomeen? Tuskin tappavat aikaa – eiköhän niillä ole kiire reviirejä valtaamaan. Joten uskon kuitenkin suoraan muuttomatkalta tämänkin pyrstönkeikuttajan saapuneen.

Tästä näet kaikki Kevät saapuu -blogin kuvat yhtenä rimpsuna.

Leppälintu on kevään merkeistä itselleni tärkeimpiä. On vaikea sanoa, miksi näin on. Se on jotenkin salaperäinen lintu. Edes innokkaimmistakaan lintuharrastajista kaikki eivät tunne sen laulua samalla tavalla kuin vaikkapa kirjosiepon säkeen.

Leppälintua pääsee harvoin näkemään läheltä. Ja kun sen näkee, värit, koiraan oranssinpunertava rinta sekä pään kontrastikkaat kirjailut, ovat huomiota herättävän kaunista katseltavaa.

Laulukin on mielestäni kaunis, vaikkei mikään virtuoosin suoritus. Vähän kuin kirjosieppo ja pensaskerttu olisi pantu matkimaan toisiaan, tai jotain.

Onpa jännittävää seurata, mihin leppälintu asettuu pesimään! Oma leppälinnunpönttöni on vielä vapaana. Josko se kelpaisi.

Otan kuvan kotitaloni yläkerran ikkunasta muutaman päivän välein, ja julkaisen sen täällä Kevät saapuu -blogissani. Pysy kanavalla ja seuraa kuinka kevät tavoittaa Hämeen! Twitteristä löydät minut nimellä @luontomies.