Ei, otsikossa ei ole lyöntivirhettä. Nyt alkaa nimittäin näyttää siltä, että säiltään perinteinen huhtikuu on ainakin ensimmäiseltä puoliskoltaan jäämässä väliin. Olin aamulla 9.4. linturetkellä Helsingin Viikissä, ja maisemat ja tunnelmat olivat aivan helmi–maaliskuiset. Hieno ulkoiluilma, mutta ei tällaista kuuluisi olla enää huhtikuussa. Äänimaailma oli hämmästyttävän niukka. Tiaisten, tiklien ja viherpeippojen vähäväkiseen kuoroon oli sentään liittynyt keltasirkku ja uuttukyyhky.

Harmaahaikaroita lenteli umpilumisella ja umpijäisellä Vanhankaupunginlahdella kahdeksan. Yleensä ne tulevat silloin, kun lahti on auki ja siellä on monenlaista vipinää. Laulujoutsen kierteli kehää etsimässä sulapaikkaa. Ei löytynyt. Töyhtöhyyppiä pitäisi tähän aikaan olla Viikissä jo satoja, nyt ei yhtään. Yksinäinen kiuru lensi korkealla kohti pohjoista. Normaalisti niitä on tähän aikaan livertämässä taivaalla vaikka kuinka. Mustarastaat kävivät yhä ruokintapaikalla.

Sanotaan, ettei näin outoa kevättä ole ollut miesmuistiin. Oma miesmuistini ulottuu hyvinkin 1960-luvun lopulle, jolloin oli yhtä kylmiä keväitä. Odottelimme silloin Nokia-yhtiön höyryävällä kuorijätekasalla sinnikkäästi kevään ensimmäisiä airuita vielä huhtikuun alussa.

Kevättalvesta loikkaamme nyt todennäköisesti suoraan keskelle rynnivää kevättä. Perinteiset kevään portaat jäävät väliin.

Paradoksaalista kylmässä keväässä on, että se saattaa johtua ilmaston lämpenemisestä. Pohjoisnavalla tavallisesti pysyvästä napapyörteestä on nyt puhkunut kylmää ilmaa Pohjois-Eurooppaan. Tämän kylmän ilman karkailun taustalla on ilmeisesti napaseudun jääpeitteen väheneminen.