Hiilidioksidilaiva. Northern Lights -yhtiön tilaamat kolme 130-metristä laivaa ovat maailman suurimmat alallaan. Laivakuljetusten pohtiminen tuo esiin, miten valtavia tonnimääriä hiilidioksidia Suomikin vuodessa päästää fossiilisessa ja puuperäisessä poltossa. Esimerkiksi Kemin uuden sellutehtaan päästöjen kuljetukseen tarvittaisiin koko ajan yli kymmenen tällaista laivaa, jos hiilidioksidin sijoituspaikka olisi Norjan rannikolla. Laivoissa hiilidioksidi kulkee noin –30 asteeseen jäähdytettynä nesteenä vahvoissa painesäiliöissä. Kuva Northern Lights
Ilmaston luhistuminen on alkanut.
Niin totesi YK:n pääsihteeri António Guterres syyskuun alussa 2023. Hätkähdyttävä ilmoitus on luettavissa YK:n sivuilla eri kieliversioina.
Climate breakdown has begun El colapso climático ha comenzado
Suomennoksen ”Ilmaston luhistuminen” keksi STT, ja se on mielestäni osuva. Luhistumisen merkkeinä STT mainitsee helleaallot, kuivuuden ja maastopalot.
António Guterres kehotti valtioita toimintaan ja totesi: ”hetkeäkään ei ole hukattavana”.
Syyskuusta 2023 tuli ennätyslämmin.
Readingin yliopiston ilmastotieteen professori Edward Hawkins kutsui viestipalvelu X:ssa jo tätä ennen ilmastonmuutoksen vuotta 2023 shokeeraavaksi.
Global temperatures in 2023 are extraordinary.
The various different datasets available all agree on this. We are breaking records by shocking amounts.
Graphic by @micefearboggis pic.twitter.com/D7O171v0pp
— Ed Hawkins (@ed_hawkins) September 26, 2023
Samaan aikaan Suomen ilmastopolitiikka näyttää olevan luhistumassa.
Luhistuminen alkoi, kun Suomen maankäytön nielu katosi. Lähinnä metsien hiilensidonnalla piti hoitaa suuri osa vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta.
Ilmastolaissa todetaan, että Suomen päästöt saavat olla enintään yhtä suuret kuin poistumat viimeistään vuonna 2035. Tätä kutsutaan hiilineutraaliustavoitteeksi.
Ilmastolakiin kirjattu tavoite on Suomen ilmastopolitiikan kulmakivi.
Metsänielut kuitenkin pettivät. Hakkuita kasvatettiin, ja samaan aikaan metsien kasvu notkahti.
Maankäyttösektorista tuli nielun sijaan päästölähde 2021, ja vuonna 2022 nielu oli ennakkotiedon mukaan noin –1 miljoonaa tonnia.
Ilmastopaneeli vaati toukokuussa 2022 kiireellistä hiilinielujen pelastuspakettia. Se onnistuisi, kunhan turvepeltojen päästöihin puututtaisiin ja metsienkin nielu saataisiin terveeksi.
Nielujen romahtaminen loi samalla tarpeen kiristää selvästi tahtia päästöjen vähentämisessä. Hiilineutraaliustavoite oli ollut aika helppo, mutta nyt sen toteutuminen vaatisi Suomelta ponnistelua.
Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace valittivat marraskuussa 2022 korkeimpaan hallinto-oikeuteen siitä, ettei Sanna Marinin hallitus käynnistänyt vuoden 2022 syksyllä lisätoimia. Hallinto-oikeus jätti äänin 3–2 valituksen tutkimatta.
****
Pelastaako uusi hallitus hiilineutraaliuden? Siltä ei näytä, sillä hallitus rajasi jo alkuun pois keinovalikoimastaan esimerkiksi tehokkaimmat metsätoimet.
”Metsien käyttöä ei rajoiteta”, toteaa Petteri Orpon hallitusohjelma. Valtion metsissä ohjelma tavoittelee peräti hakkuiden ”maltillista kasvua”.
Jos hakkuiden rajoittamiseen lähdettäisiin, asiantuntijat olivat ehdottaneet keinoksi esimerkiksi valtionmetsien hakkuisiin puuttumista.
Hallituksen budjettiehdotuksessa ympäristöministeriön hallinnonalan toimien rahoitus ollaan kuihduttamassa milteipä olemattomiin.
Tämä koskee sekä luontokadon torjuntaa että ilmastotoimia. Esimerkiksi öljylämmityksestä luopumisen tuet häviävät. Maa- ja metsätalousministeriön budjettilohkon alalta ovat poistumassa turvepeltojen päästöjä hillitsemään räätälöidyt kosteikkoviljelyn tuet. Asiantuntijoille tämä on shokki, kuten näkyy esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen professori Raisa Mäkipään viestistä X-palvelussa.
Kosteikkoviljelyn tuki menossa leikkuriin – Professori: ”Olisi ollut maatalouden tukihistorian suurin saavutus ilmastonmuutoksen torjunnassa” https://t.co/FwmLaadqQw
— Raisa Mäkipää (@RaisaMakipaa) September 6, 2023
Myös ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen on pitänyt tätä poistoa ”kohtalokkaana”.
Ehkä yllättävin toimi ilmastopolitiikan alasajossa on kuntien ilmastosuunnitelmien peruminen. Kunnat olivat innostuneet niistä laajasti eri puolella Suomea. Velvoite tehdä ilmastosuunnitelma aiotaan perua ilmastolakia muuttamalla.
Liikenteessä alennetaan keski- ja vähäpäästöisten autojen ajoneuvoveroa ja polttoaineveroja.
***
Kun ilmastopolitiikalta viedään enimmät rahat ja tehokkaat toimet muun muassa metsissä ja turvepelloilla, mitä saadaan tilalle?
Hallitusohjelman ja ilmasto- ja ympäristöministeri Kai Mykkäsen vastaus on piipunpäiden tulppaaminen. Sillä tarkoitetaan hiilidioksidin ottamista talteen.
”Suomella on erinomaiset mahdollisuudet nousta puhtaan energian suurvallaksi ja edetä kohti hiilinegatiivisuutta”, Mykkänen tiedotti syyskuussa.
”Metsäteollisuus, korkea teknologinen osaaminen ja biomassan energiakäyttö luovat Suomelle mahdollisuuden nousta hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen edelläkävijäksi.”
Hallitusohjelmassakin luvataan paljon, kuten ”selvitetään ja varmistetaan suurten teollisten lähteiden ilmakehään päätyvien hiilidioksidipäästöjen loppuminen” ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä.
Talteenotettu hiilidioksidi käytettäisiin tuotteisiin tai se varastoitaisiin kerrostumiin merenpohjan alle. Tällaiset CCS-hankkeet (Carbon Capture and Storage) ovat nyt jälleen esillä monissa maissa.
***
Ongelmana on, että nämä ovat vain sanoja. Suomi ei ole näyttänyt merkkejä satsaamisesta edelläkävijyyteen.
Esillä ollut rahoitus teknisiin nieluihin on pieni 160 miljoonan euron osuus valtion omaisuuden neljän miljardin myyntituotoista.
Tätä voi verrata Ruotsin, Tanskan ja Norjan panostuksiin. Muissa Pohjoismaissa ideana on sitoutua tukemaan teknisiä nieluja pitkäksi ajaksi, tyypillisesti 15–20 vuodeksi.
Tanska ilmoitti vastikään usean miljardin euron varaamisesta CCS:an valtiontukiin.
Ruotsi on ilmoittanut 26 miljardin kruunun tuesta samaan tarkoitukseen 20 vuoden jaksolla.
Tällaisellakin sijoituksella saadaan vielä melko rajallinen ilmastohyöty. Esimerkiksi Tanska arvioi yli kolmen miljardin euron valtiontuen tuottavan 2,3 miljoonaa tonnia vuotuista päästöhyötyä.
***
Yksittäiset projektit ovat lisäksi osoittautuneet yllättävän vaikeiksi. Kai Mykkänen käytti heinäkuussa Helsingin Sanomien haastattelussa esimerkkinä Oslon ”piippuihin asennettavaa” hiilensidontateknologiaa.
Oslon jätevoimalan 0,4 miljoonan vuositonnin CCS-projekti oli kuitenkin pantu hyllylle huhtikuussa, vaikka sille oli järjestetty yhdeksän miljardin Norjan kruunun (800 miljoonan euron) rahoitus, ja pelkästään valtiontukea on tarjolla 260 miljoonaa euroa.
Sijoituspaikkana jätevoimalan hiilidioksidille on tiedossa Northern Lights -hanke, jossa Norjan valtio tukee 80 prosentin osuudella hiilidioksidin loppuvarastoa, välivarastoa ja niiden välistä putkistoa.
Hyllylle joutunut jätevoimala on mainittu jopa varoittavana esimerkkinä Euroopan CCS-hankkeille, joista vain kourallinen on edennyt investointipäätökseen. (Jätevoimalan CCS-hanke tekee ensi kesäksi laskelmia lisätuen tarpeesta tai hankkeen pienentämisestä rahoituksen tasolle.)
Northern Lights palvelee joka tapauksessa alkuun vain Brevikin sementtitehdasta ja mahdollisesti pian Yaran hollantilaista lannoitetehdasta.
Toisaalta koko Northern Lightsin ensivaiheen kapasiteetti on vain 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa, ja tämä on jo täynnä.
Northern Lighs on tilannut kolme laivaa, joilla hiilidioksidia kuljetetaan Bergenin rannikon välivarastoon. Sieltä neste matkaa yli sadan kilometrin putkessa varsinaiselle sijoituspaikalle.
***
Putkia, laivoja, varastoja… yhtenä syynä CCS:n kalleuteen on se, että kuljetus on kallista. Se on kallista, koska hiilidioksidia on paljon.
Päästöjen suuruus tulee kuljetusta mietittäessä konkreettisesti esiin. Sellutehtaiden puuperäisiä hiilipäästöjä on usein ehdotettu talteen otettaviksi, ja esimerkiksi Sitra on jo pohtinut bio-CCS:n hyviä ja huonoja puolia.
Ääriesimerkiksi sopivat mielestäni Kemin uuden sellutehtaan biogeeniset päästöt. Tehdas tuottaa hiilidioksidia täyskäynnissä vuodessa 4,1 miljoonaa tonnia, kun se saa aikaan sellua 1,5 miljoonaa tonnia. Sellutehtaan päätuote tonneina on siten hiilidioksidi.
Kemin biotuotetehdas eli sellutehdas rakenteilla kesällä 2022. Tehdas tuottaa täyskäynnissä hiilidioksidia 4,1 miljoonaa tonnia vuodessa, kun sellun tuotanto on 1,5 miljoonaa tonnia. Tehtaan hiilidioksidi menee tätä nykyä ilmaan. Puuta tehdas nielee 7,5 miljoonaa kuutiota vuodessa, ja sen aikaansaamat lisähakkuut ovatkin merkittävä rasite Suomen ja Ruotsinkin hiilinielulle. Kuva Wikimedia Commons
Matka Kemistä Norjan sijoituspaikoille kestäisi laivalla edes takaisin yli viikon, joten Kemin sellutehtaan hiilidioksidin rahtaamiseen tarvittaisiin ainakin kaksitoista Northern Lightsin käyttämän kokoista laivaa. Pelkkiin laivoihin tulisi investoida satoja miljoonia euroja.
Mahdottomalta siis vaikuttaa. Suomen etäisyys hyvistä sijoituspaikoista lisää hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin jo ennestään suuria kustannuksia.
***
Selvää on, etteivät tekniset nielut ole edullinen tai suuri ratkaisu, kun Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta 2035. CCS:n ja muun hiilidioksidin käsittelyn edelläkävijävaltiot ovat ja pysyvät toisaalla.
Tervetullut lisätoimi hiilen talteenoton kanssa puuhaaminen toki on, kunhan se nähdään yhtenä lisätoimena monien joukossa.
Nyt teollisuus on ylipäänsä korostunut tavalla, joka ihmetyttää asiantuntijoita.
”Energiaratkaisut ja puhdas siirtymä nähdään teollisuuspolitiikkana”, totesi Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Minna Kaljonen äskettäin Iltalehdessä.
Suomen ilmastopolitiikan suuret haasteet ovat hiilinielujen pelastamisessa sekä maatalouden ja liikenteen päästöjen saamisessa alas. Pelkästään maatalouden ja liikenteen jäljelle jäävät päästöt ovat vielä 2035 niin suuret, että hiilineutraalius onnistuu vain, jos nielutkin ovat suuret.