Koira kiepsahtaa pöydän alle, kun otan talutushihnan esiin ja avaan ulko-oven. Ulkoa kantautuu ihana sateen kohina, mutta koira ei ole siitä yhtä innoissaan kuin minä.

Sateesta pitävälle ihmiselle on ihan oma terminsäkin, pluviofiili. Taidan olla sellainen. Sateella on mukava käydä metsäkävelyllä, kun ropina luo rauhoittavan äänimaiseman ja sadevesi nostaa metsän hyvät tuoksut esille.

Ikkunan takana pimeään ropisevat pisarat antavat myös hyvän syyn vain olla, sytyttää vaikka kynttilä, kääriytyä mummolta saatuun villasaaliin ja lukea pitkästä aikaa taas kirjaa tai vain haaveilla – tai pohtia, mitä ulkona ilmakehän troposfäärissä juuri nyt oikein tapahtuu ja millaista sade oikein on. Onkohan kyseessä sadekuuro, sade vai tihkusade?

Ilmatieteen laitoksen sivuilta selviää, että sadekuuro on lyhytkestoinen, monesti rankka sade, joka sataa maan pinnalle kuuro- ja ukkospilvistä eli cumulonimbuksista. Sade taas ropisee laajasta sadepilvestä eli nimbostratuksesta tai verhopilvestä eli altostratuksesta. Tihkusade tulee taas sumupilvestä eli stratuksesta pikkuruisina pisaroina, jotka eivät näy esimerkiksi veden pinnalla.

Taakse jäänyt ennätyksellisen lämmin syyskuu oli suuressa osassa Lappia poikkeuksellisen sateinen, ja ensilumipeite saatiin Enontekiöltä Inariin ulottuvalla alueella jo 20. syyskuuta. Myös maan keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa sademäärät olivat monin paikoin harvinaisen, paikoin jopa poikkeuksellisen suuria.

Vuotuinen sademäärä vaihtelee Suomessa 500–650 millimetrin välillä. Vähiten sataa Lapissa, ja eniten etelä- ja keskiosissa maata. Sadetta tulee eniten tyypillisesti heinä–elokuussa, mutta sadepäiviä on useammin syksyllä ja talvella.

Juuri nyt on siis sateesta pitävien ihmisten juhlakausi.

Saappaat, sadetakki ja pipo antavat suojaa, kun astelen pian hämärtyvässä pisaroiden kirjomassa metsässä ja vedän keuhkoihin raikasta ilmaa. Sain koirankin houkuteltua mukaani. Se nuuhkii turkki sateesta laikukkaana varvikkoa innoissaan ja painaa mahansa metsäojan mutaiseen veteen.

Nyt ei pidetä kiirettä.

Sade antaa minulle rajat, vähän samalla tavalla kuin pimeys. Se karsii luonnostaan tietyt puuhastelut ja antaa tilaa ajatuksen lennolle. Sateella silattu metsä on hyvä paikka mielen levätä ja ajatuksen kulkea omia polkujaan.

Opettele tunnistamaan erilaisia pilviä Suomen Luonnon Pilvikoulussa.