Juhannus on muutosten aikaa. Silloinhan Ran purjehdus kultaisessa veneessään poikki taivaan alkaa siirtyä alenevalle uralle. Harankanpesässä mullistui muutakin. Vaimoni Kirsti vietti täällä juhannuksen, ja hänen jäljiltään paikka näyttää ihmisasunnolta. Hän keräili valtavan läjän roskia, järjesteli talon vanhan päädyn toimivaksi varastoksi, ja uudisti talvikeittiön kesäkeittiöksi. On uskomatonta, mitä toimelias, päättäväinen ja järjestelykykyinen nainen voi saada viikossa aikaan. Kiitos, Kirsti. Työtahti tarttui minuunkin. Kaikki tämän vuoden kylvöt saatiin loppuun juhannukseen mennessä.

Ihme kyllä olen pystynyt vastustamaan entropian epäjärjestyksen lisääntymissääntöä aika hyvin. Juhannuksen jälkeen työskentely on ollut tuloksekkaampaa, kun turha etsiminen ja ravaaminen jää vähemmälle.

Siirryin juhannuksen jälkeen nukkumaan ulos, kesäpesään. Sen on hyttysverkosta, hallaharsosta, vanhoista lakanoista, hallahuovasta ja kevytpeitteistä kyhätty hökkeli – kuinkas muuten. Välillä siellä on ollut kosteaa ja kylmää tämän kesän tyyliin, mutta ei ainakaan hyttysiä, eikä päivisin paarmojakaan. Muutenkin niitä on ollut tosi vähän.

Yleensä ihmiset marisevat noista syöpäläisistä. Paras konsti on ympäröidä levähdyspaikat elukat estävillä kankailla. Hallaharsokaan ei paljoa maksa ja se toimii ihan hyvin. Sitä on kuitenkin käsiteltävä varovasti, sillä se repeää helposti. Edes iso paarma ei sentään siitä läpi tule.

Terveisin Raku ja Mökö